 |
Oma maa mustikka
Alueuutiset, 16.10 2002)
Helsinki on luonnollisesti Suomen monikulttuurisin kaupunki. Täältä löytyy noin 150 eri kansalaisuutta ja kouluissakin annetaan opetusta yli 40 eri kielellä.
Täällä ollaankin jo totuttu melko hyvin monikulttuuriseen katukuvaan.
Suomalaisten asenteet maahanmuuttajia kohtaan ovat muutenkin muuttuneet viime vuosina selkeästi myönteisempään suuntaan. Elinkeinoelämän
valtuuskunta (EVA) on tutkinut suomaisten suhtautumista maahanmuuttajiin 1980-lopulta asti ja havainnut, että vaikka asenteet ovatkin pikkuhiljaa
muuttuneet myönteisemmäksi, vallitsee maassamme kuitenkin vielä perinteistä varautuneisuuttakin. Ennakkoluuloista ei päästä yhdessä yössä.
Julkisuudessa on viime vuosina alettu nostaa maahanmuuttokysymyksiä yhä enemmän esille. Tämä johtuu varmasti myös siitä, että suuria ikäluokkia
edustavat päättäjät ovat havainneet tulevan työvoimatarpeen harmaantuvassa Suomessa. Suuret ikäluokat siirtyvät asteittain eläkkeelle vuoden 2005
jälkeen jonka jälkeen maatamme uhkaa työvoimapula. Oma pieni 1970-luvulla syntynyt sukupolveni ei riitä yksin pitämään yllä hyvinvointivaltiomme
tarjoamia palveluja. Mitään suurta beibibuumiakaan ei ole näkyvillä, sillä suomalaisten naisten ensisynnytysten keskiarvoikä on noussut lähes
28 vuoteen. Tällaisessa tilanteessa ei ole ihmekään, että yhä useammat härmäläiset alkavat näkemään maahanmuuttajat voimavarana suomalaiselle
yhteiskunnalle.
Maahanmuutto ei ole sanana yksiselitteinen, vaikka se yksinkertaiselta kuulostaakin. Maahanmuutolle on monenlaisia perusteluita: joku hakee
turvapaikkaa humanitaarisista syistä, joku hakee töitä IT-alalta, joku on löytänyt aviopuolison Suomesta ja haluaa siksi muuttaa Suomeen.
Onkin erotettava selkeästi toisistaan humanitaarisista syistä tapahtuva maahanmuutto siirtolaisuudesta.
Suomeen kotiutuminen ja oman paikan löytäminen yhteiskunnastamme on haasteellista ja vaatii paljon sopeutumista ja opettelua, tuli
maahanmuuttaja mistä kulttuurista hyvänsä. Ensimmäiset vaikeat haasteet ovat uuden vaikean kielen opetteleminen, viranomaisten kanssa asiointiin
totuttautuminen ja asumiseen liittyvät asioiden järjestäminen.
Totuttautumista ja sopeuttamista edesauttamaan Suomessa hyväksyttiin maahanmuuttajien kotouttamislaki kolme vuotta sitten. Sen olennainen
osa on kuntien vastuulla olevien yksilöllisten kotoutumissuunnitelmien laatiminen helpottamaan maahanmuuttajan sopeutumista uuteen
kotimaahan ja työelämässä tarvittavien tietojen ja taitojen hankkimista. Kotouttamislain läpivienti on erittäin hienoa, mutta pelkkä laki sinänsä
ei takaa vielä todellisen kotoutumisen mutkattomuutta. Käytännön ongelmia on syntynyt esimerkiksi viranomaisten yhteistyön joustamattomuudesta
ja neuvontapalvelujen puuttesta.
Maahanmuuttajan kotoutuminen on hidas prosessi ja sen varrella tulee vastaan monenlaisia ongelmia. Pelkästään viranomaisten kanssa asiointi
ja suomenkielisten kaavakkeiden rustaaminen voi aiheuttaa päänvaivaa. Olisikin järkevää, että maahanmuuttajille olisi tarjota keskitettyjä
neuvontapalveluita, joissa voi käydä myös anonyymisti asioimassa ja saamassa neuvoja erilaisiin ongelmatilanteisiin.
Helsingin kaupungilla toimii tällä hetkellä Itä-Helsingissä Euroopan unionin sosiaalirahaston ja Uudenmaan TE-keskuksen tuella perustettu
maahanmuuttajien neuvontapiste, joka on osa kolmivuotista laajempaa maahanmuuttajaprojektia. Sen rahoitus on turvattu vuoteen 2003
saakka. Neuvontapiste on työllistänyt maahanmuuttajia ja tarjonnu heille todella tarpeellisia neuvontapalveluita seitsemällä eri kielellä.
Tulevaisuudessa tämänkaltaiset neuvontapalvelut eivät voi toimia pelkästään projektiluontoisina. Mikäli otamme kotouttamisvelvoitteet
tosissamme, tarvitsemme neuvontaan liittyviä tukitoimia pysyvästi helpottamaan kotiutumista niin uuteen maahan kuin kaupunkiinkin.
Helsingin on oltava siinä edelläkävijä jos jonkun.
Johanna Sumuvuori
|
 |
 |
