Edustaja-aikani puolessatoista aanelosessa

Eduskunta-avustajani Timo Riitamaa:

"Kansanedustajan avustaja ei tunnetusti saa tehdä vaalityötä, mutta ehkä eduskunta sallii omalla ajalla kirjoittamista puolentoista aanelosen verran. Kerron miltä Johannan kahdeksan kuukauden edustaja-aika minun näkökulmastani näytti.

Irina Krohn valittiin kevään 2006 päätteeksi Elokuvasäätiön toimitusjohtajaksi ja Johanna nousi elokuussa varasijalta eduskuntaan. Ilmeisesti olin ollut Oranssin puhiksena kiltti vuokranantaja, koska aiemmin Oranssin Arabian talossa asunut Johanna pyysi minut avustajakseen. Istuntokausi oli alkamassa vasta syyskuun toisella viikolla, joten meillä oli kuukausi aikaa perehtyä asioihin. Johannalle eduskunta oli tuttu Soinivaaran Oden ja Satu Hassin avustamisen ajoilta.

Elokuusta jäi erityisesti mieleen monet palaverit eri järjestöihmisten kanssa ja taulujen valitseminen työhuoneisiin syvällä maan alla, eduskunnan väestösuojassa sijaitsevasta taidevarastosta.

Istuntokausi alkaa

Isuntokauden alkaessa syyskuussa Heidi Hautala ilmoitti ulkoistavansa sotilasasiat Johannalle, joten Johanna piti ensimmäisenä istuntopäivänään vihreiden ryhmäpuheen Libanonin rauhanturvaoperaatiosta. Muut puolueet hämmästelivät tapausta, vanhempi mieskansanedustaja taas ehdotti että Johanna voisi odottaa puheenvuoroaan istumalla tämän polvella.

Johanna oli saanut paikan valtiovarainvaliokunnasta, jonka moninaisissa jaostoissa koko noin 800-sivuinen budjetti joka syksy pureskellaan. Päälle vielä kerran kuussa koko viikonlopun plus vähintään yhden valmistelupäivän vievä Euroopan vihreiden hallitus, ja Johannan työtahti oli saavuttanut oman, illat ja viikonloput vievän tahtinsa. Vihreiden vaatimus "enemmän aikaa" ei näyttänyt olevan pomoni osalta toteutumassa.

Syyskuussa piti jättää myös budjettia koskevat talousarvioaloitteet. Soitimme keltaista budjettikirjaa tutkailtuamme Kulttuuri- ja mielipidelehtien liitto Kultti ry:lle ja ilmeni, että yhdistys ei ollut huomannut tukeensa esitettyjä leikkauksia. Samoin vaarassa oli mm. rauhanjärjestöjen rahoitus. Johanna teki aloitteen myös työmarkkinatuen korottamisesta.

Syyskuussa Johanna puhui salissa myös mm. opintotuesta, sivarin kestosta, vammaispolitiikasta, siviilikriisinhallinnasta, joukkoliikenteestä ja kehitysyhteistyöstä.

Lokakuun alussa murhattiin raukkamaisesti Anna Politkovskaja. Suomessa reaktiot murhaan kumpusivat ihmisten henkilökohtaisista kokemuksista – Politkovskaja oli Heidi Hautalan tuttava ja Suomen Penin johtokunnalla – jonka sihteerinä olin hiljattaina aloittanut – oli ollut vuosikausia tiiviit välit Politkovskajaan. Tehtaankadulla pidettiin liikuttava mielenilmaus ja Suomessa lopetettiin Venäjän asioista puhumisen hyssyttely.

Johannan pätkäkeikkaan eduskunnassa osui kasa "armeijalakeja", eli asevelvollisuuslaki, puolustusvoimalaki ja laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta. Yleensä osallistun puheenvuorojen laatimiseen keräämällä taustatietoja ja kirjoittamalla puheiden pohjia, mutta näiden osalta Johannaa oli Sadakomitean pääsihteerinä hankitun kokemuksen johdosta turha yrittää auttaa. Salissa maakuntien miehet – osa entisiä upseereita – eivät "aivan" jakaneet Johannan käsityksiä maanpuolustusasioista.

Opintotuki jäi puheista huolimatta rempalleen, mutta hedelmöityshoitolaki meni sentään läpi

Budjettikäsittelyssä oppositiossa olemisen ankeat puolet näkyivät. Turvallisella enemmistöllään hallituksen ei pahemmin tarvinnut oppositiota budjettia tehdessä kuunnella. Onneksi eduskunnasta löytyi kuitenkin riittävästi tahtoa rahojen palauttamiseksi budjettiin kulttuuri- ja mielipidelehtien ja rauhanjärjestöjen toimintaa varten. Edustuksellisen demokratian tähtihetkiin ei sen sijaan lukeutunut se episodi, jossa hallituspuolueiden kansanedustajat vannoivat opintotukimielenosoituksen edessä eduskunnan portailla taistelevansa opintotuen korottamisen puolesta – vain äänestääkseen salissa jopa omaa korotusesitystään vastaan(!)

Lokakuussa Johanna esitteli salissa eduskuntaryhmän puolesta vihreän vaihtoehtobudjetin ja puhui sen lisäksi mm. eläinkuljetuksista, ihmiskaupasta, lapsiperheiden asemasta ja hedelmöityshoitolaista. Hedelmöityshoitolaki oli ehkä pätkäkauden jännittävin äänestys. Eduskunnan pihalla osoitettiin mieltä – poikittain mellakka-aidalla jaetun eduskunnan etupihan toisella puolella nurmikko täynnä iloisia lapsiperheitä, toisella puolella kymmenisen lain vastustajaa ison ristin kanssa. Kun äänestystulos ratkesi, eduskunnassa korkattiin erinäisiä pulloja kuohuvaa – tosin Johanna oli jo matkalla muualle. Minä join skumppa sitten Johannankin puolesta.

Linnake-eurooppa: kiista pakolaiskiintiöstä

Valtiovarainvaliokunta on yksi työllistävimmistä valiokunnista eduskunnassa, mutta myös paras paikka oppia ja kuulla asioita. Marraskuisessa valiokunnan jaostokuulemisen ohessa kävi ilmi, että pakolaiskiintiö olisi jäämässä pahasti vajaaksi. Selvitellessä ilmeni, että sisäministeri Rajamäellä ja työministeri Filatovilla oli erimielisyyksiä asian suhteen. Johanna kysyi asiasta suullisella kyselytunnilla ja sen jälkeen alkoikin tapahtua. Ministeriöiden virkamiehet olivat toistensa kimpussa televisiossa, ilmeni että pakolaiskiintiöön on hankala päästä jos on muslimi ja niin edelleen. Lopulta pääministeri Vanhanen lupasi, että kiintiö tästedes täytetään asianmukaisesti.

Johanna puhui salissa myös lastensuojelusta, maahanmuutosta ja naisten asemasta työelämässä, sekä piti vihreiden ryhmäpuheen talousarvion palautekeskustelussa.

Ydinvoimalobbausta leikkaa-liimaa-tekniikalla

Tammi-helmikuu meni hallituksen viimeisten lakiesitysten käsittelyssä, eikä eduskuntaan tuotu enää "isompia" asioita. Tammikuun kummajainen oli Kokoomuksen välikysymys ilmastonmuutoksesta, tai siis suomennettuna ydinvoimasta. Ydinvoimalla jatkettiin sitten helmikuussakin: Johanna oli mukana eduskunnan Varsovan matkalla ja sai kuunnella korvat punaisena puhemies Lipposen ydinvoimasuitsutusta. Myöhemmin kävi ilmi, että Lipponen oli kopioinut kokonaisia kappaleita puheeseensa suoraan ydinvoimateollisuuden etujärjestöltä. Lehdet täyttyivät aiheesta ja puhemies ärisi punaisena.

Helmikuun puolivälissä eduskunta lähti vaalilomalle ja me rupesimme jännittämään, onko meillä vielä vaalien jälkeen töitä. Maailma jäi vielä pelastamatta, mutta muuten Johannan edustaja-aika varmaan kestää vertailua muiden kansanedustajien ensimmäisten edustajakuukausien kanssa."