Kahden kauppa on kolmannen korvapuusti

(Helsingin vihreiden vaalilehti 2003)

Vapaus on suuri vankila, tiesi Pelle Miljoona jo 1980-luvun alussa. Vaikka Pelle ei kappaleessaan varsinaisesti käsitellyt kansainvälisen kaupan vapautta, ihmissuhdeviisun voi tulkita myös globalisaationäkökulmasta: ehkä maailmankaupan loputon liberalisoiminen ei vapautakaan ihmisiä vaan telkeää heidät uudenlaiseen, maailmanlaajuiseen vankilaan.

Kansainvälinen kauppa ei ole uusi keksintö. Idän silkkitiestä ja Euroopan hansakaupasta lähtien se on välittänyt paitsi tavaraa myös ihmisiä, ideologioita ja kulttuurivaikutteita. Suomenkin sodanjälkeinen hyvinvointi on rakennettu viennin varaan. Kaupan päätä ei siis sinänsä kannata panna pölkylle.

Kauppa on kuitenkin aina tarvinnut säännöt toimiakseen. Nyt vapaakaupan fundamentalistisimmat puolestapuhujat haluavat purkaa kaiken sääntelyn – esimerkiksi poliittisen hallinnan – kaikkivaltiaan vapauden tieltä. Itse rakentamiinsa teorioihin tukeutuen he väittävät kasvavan vapauden johtavan maailmanlaajuiseen hyvinvointiin ja sosiaalisten epäkohtien tasoittumiseen automaattisesti, markkinatalouden näkymättömän käden ohjaamana.

Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että rajoittamaton vapaakauppa synnyttää suuren globalisaatiohäviäjen armeijan. He elävät köyhyysrajan alapuolella, työskentelevät alipalkattuina halpatyövoimamaiden hikipajoissa tai maailman suurimpien metropolien slummeissa ilman oikeutta ammatilliseen järjestäytymiseen. Globalisaatiohäviäjiä löytyy yhtä hyvin Yhdysvalloista, köyhistä afrikkalaisista kylistä kuin kainuulaisesta työttömyyskortistostakin. Heille maapallo ei tarjoa vapautta, vaan valtavan vankilan.

Mikä ratkaisuksi? Vaikka sääntely ja kontrolli eivät kalskahda yhtä komeilta sanoilta kuin vapaus ja liberalismi, kansainvälinen kauppa tarvitsee nimenomaan niitä: reilun pelin sääntöjä, johon kaikki pelaajat sitoutuvat. Saksalainen sosiologi Ulrich Beck on verrannut globalisaatiota valtapeliin, jossa työläiset, hallitukset ja ammattiyhdistysliikkeet pelaavat vieläkin myllyä, kun ylikansalliset konsernit ovat jo siirtyneet shakkiin. Julkisten toimijoiden – niin hallitusten kuin kansainvälisten järjestöjenkin – olisi korkea aika ottaa shakin sääntökirja esiin ja luoda kansainväliselle kaupalle normit, jotka vapauttaisivat maailmankaupan panttivangit vankilasta.

Johanna Sumuvuori