Hyvät ja pahat pommit

Kolumni, Vihreä Lanka 3.6.2005

Suurvallat pitävät kynsin hampain kiinni ydinasearsenaalistaan.

Ydinaseiden vaaroista puhuminen ei tunnu 2000-luvulla olevan kovin mediaseksikästä. Monelle ydinaseiden aiheuttama uhka on 1980-luvun jäänne, jolle sai vilkuttaa hyvästiksi viimeistään kylmän sodan päätyttyä. Ydinaseet eivät ole kuitenkaan hävinneet maailmasta minnekään. Ydinaseriisuntaa, ydinaseiden leviämistä ja ydinenergian rauhanomaista käyttöä kontrolloimaan luotiin 35 vuotta sitten Yhdistyneiden kansakuntien ydinsulkusopimus NPT (Nuclear Non-Proliferation Treaty), jota on pidetty kansainvälisen turvallisuuden menestystarinana.

YK:ssa on järjestetty ydinsulkusopimuksen voimaanastumisen jälkeen viiden vuoden välein tarkistuskonferenssi, jossa sopimusta on pyritty vahvistamaan. Viime viikolla New Yorkissa umpikujaan päättynyt tarkistuskonferenssi oli vuorossaan seitsemäs. Vuoden 2000 konferenssin loppuasiakirja, joka velvoitti ydinaseriisuntaan ja pyrki ydinaseiden täyskieltoon, vesittyi täysin. Kuukauden keskustelumaratonista ei jäänyt käteen kuin hatara yhteenveto läpikäydyistä teemoista.

Yhdysvaltojen ylimielinen suhtautuminen sopimuksen vahvistamiseen ja ydinaseriisuntavelvoitteisiin ei ollut omiaan nostattamaan tunnelmaa. Pohjois-Korean ydinaseista ja Iranin mahdollisesta ydinaseohjelmasta on toki syytä olla aidosti huolissaan, mutta huolestua pitäisi myös Lähi-idän tilannetta hiertävästä Israelin ydinaseesta, josta Yhdysvallat vaikeni New Yorkissa täysin.

Yhdysvallat on vuosittain kasvattanut ydinasevarustelumenojaan puolustusbudjettinsa sisällä ja ryhtynyt kehittelemään uuden sukupolven ydinaseita. Kylmä sota päättyi ajat sitten, mutta Yhdysvaltojen turvallisuuspolitiikka nojaa edelleen vahvasti ydinasepelotteeseen. George W. Bushin hallinnon politiikka perustuu edelleen ajatteluun, että ei ole olemassa pahoja ydinaseita, vaan ainoastaan ydinaseita joko pahojen tai hyvien ihmisten käsissä.Venäjäkään ei ollut halukas puhumaan taktisten ydinaseidensa vähentämisestä. Suomalaiset ovat huolissaan Venäjän ydinvoimaloista, mutta yhtä pelottavan turvallisuusuhan muodostavat venäläiset ydinasevarastot. Venäjän asekanta on vanhentunutta, ja ydinaseita kuljetetaan riskeistä piittaamatta rekoilla varastoista huoltorakennuksiin.

Euroopan unioni yritti New Yorkin kokouksessa liputtaa ydinaseriisunnan puolesta, mutta sen neuvotteluasema oli huono. Unionissa joudutaan kuitenkin jo lähitulevaisuudessa ottamaan kantaa ydinasevaltojen aseriisuntaan, sillä Euroopan maissa on voimistunut keskustelu niiden maaperälle sijoitetuista Yhdysvaltojen ydinaseista. Saksalaisen Spiegel-lehden tutkimuksen mukaan esimerkiksi kaksi kolmasosaa saksalaisista haluaisi Yhdysvaltain ydinaseet pois maaperältään. Myös Belgian senaatti ja Norjan kirkko ovat ottaneet voimakkaasti kantaa ydinaseiden riisumiseksi Euroopasta. Euroopan parlamentti on vaatinut työryhmän asettamista tekemään selvityksen Euroopan maaperällä olevista Yhdysvaltojen ydinaseista. Niitä arvellaan olevan noin 480.

New Yorkin ydinsulkusopimuskokoukseen osallistui myös lähes kaksituhatta kansalaisyhteiskunnan edustajaa. Kokouksen näyttävin kampanja oli Hiroshiman pormestarin alulle panemalla Mayors for Peace -kaupunginjohtajaverkostolla, jonka päätavoitteena on ydinaseeton maailma vuoteen 2020 mennessä.

Yksi Hiroshiman pommituksista hengissä selvinnyt mies kertoi, että aikoo käyttää koko jäljellä olevan elämänsä ydinaseriisunnan puolesta kampanjointiin. Silloin sopimusteknisten lyhenteiden ja kokouskiemuroiden takaa hahmottui se tärkein: ydinaseiden pelkkä olemassaolo sisältää inhimillisen virheen mahdollisuuden, jonka seurauksena koko ihmiskuntaa voi kohdata mittaamaton tuho.

Johanna Sumuvuori