Kuvittele Lennonin kuva Niken lenkkariin

Kolumni, Vihreä Lanka 1.10.2004

Vaatteet on mun aatteet, julisti Maukka Perusjätkä vuonna 1979. Samalla Maukka julisti sodan apatiaa vastaan ja halusi säpinää Helsingin kaduille. Vaatteet ja aatteet tarvitsevatkin yleensä kyytipojakseen musiikkia, jonka välityksellä voi lausua julki riutuvien rakkaudentunnustusten lisäksi myös uhoa, kritiikkiä ja unelmia parhaista mahdollisista maailmoista.

Kuusi vuotta ennen syntymääni John Lennon maalaili utopian maailmasta, jossa ei ole valtioita, sotia eikä nälkää, ja pyysi kauniisti kuvittelemaan maailmanrauhan. Nuorisosukupolvet vuosikymmen toisensa jälkeen ovat saaneet fiilistellä, unelmoida ja retroilla Imaginen tahtiin. Voisi jopa sanoa, että kyseisessä biisissä rock, rauha ja rakkaus on sokerikuorrutteisuudestaan huolimatta tiivistetty aika kelpoon pakettiin.

Kirjassa Elimäen tarkoitus on nimetty paikkakuntien nimillä tunnetiloja tai ilmiöitä, joille ei vielä ole omaa sanaa. Seuraavaksi pitäisikin keksiä sana sille huijatuksi tulemisen tunteelle, joka valtaa mielen, kun kuulee suosikkibändinsä hittibiisin automainoksessa. Vielä tätäkin tunnetta karvaampaa oli kuulla syksyn alkajaisiksi, että Lennonin leski Yoko Ono on myynyt edesmenneen siippansa naamakuvan Niken valmistamien Converse ”Peace” -lenkkareiden kylkeen. Kauppaan kuuluu, että Nike saa käyttää tossujen markkinoinnin yhteydessä slogania ”Imagine all the people, living life in peace”.

Niken rauhantossujen kornius ei jää tähän: osa popojen myyntituloista luovutetaan maailmanrauhan puolesta toimiville kansalaisjärjestöille. Tossuista lanseerataan joka vuosi uusi malli, kunnes maailmanrauha on vihdoin saavutettu. Markkinointijepet ovat varmaan tuulettaneet, miten coolisti joku osaa kantaa yritysten yhteiskuntavastuuta. Imagine! Peace! Just do it!

Maailman ongelmien syy–seuraus-suhteiden pohtiminen ei tietenkään kuulu ylikansallisten suuryritysten agendalle. Ei pääkonttoreissa ole aikaa pohtia, mistä maailman sodat oikeasti johtuvat ja vetää niistä yhtäläisyysviivoja maailman köyhyysongelmiin ja kansainvälisen kaupankäynnin vinoutuneeseen rakenteeseen. Maailmanrauhaa edistetään paljon yksinkertaisemmin tuottamalla mahdollisimman halvalla tossuja, joiden ennestään kalliiseen hintaan voidaan laskea päälle vielä se tuotto, joka on tarkoitus luovuttaa firmasta ulos ”hyvään tarkoitukseen”. Voisi kuvitella, että Lennon pyörisi haudassaan jo väkkäränä.

Imaginessa rallatettiin maailmasta ilman valtioita ja sotia. Irvokkaasti voisi tulkita, että toive on puoliksi toteutunut, kun valtioiden taloudellinen ja poliittinen ohjausvoima suhteessa kansainvälisiin suuryrityksiin on kaventunut yhä pienemmälle globaalitalouden kaistaleelle. Kansainvälisen kaupan epätasapaino ja epäreilu meininki puolestaan on omiaan luomaan kasvupohjaa myös sotilaallisille konflikteille.

Yritysten yhteiskuntavastuu on oikeasti kannatettava ja hieno juttu, mutta vesittyneimmillään se jää oman kilven kiillottamiseksi ja kuluttajien aliarvioimiseksi. Ensimmäinen ajatus, jonka Converse Peace -tossut tuovat mieleen, on alaikäinen raataja etelän hikipajassa ompelemassa Lennonin naamataulua kangastossuun.

Voi olla, että aidon vastuun kantamisen vaatiminen maailman suuryrityksiltä on yhtä lailla utooppista kuin maailmanrauhan saavuttaminen. Tosin Lennonkin pyysi meitä vain kuvittelemaan. Ehkä Converse Peace -tossuillakin tavoitellaan juuri tätä – voimme ostaa illuusion siitä, että kannamme huolta maailman tilasta jokaisella askeleella.

Tapasin kerran nuoren skeittarin. Hänen mukaansa wannabe-skeittarit tunnistaa siitä, että niillä on niskassaan Hennes & Mauritzilta ostettu huppari, jossa lukee henkkafontilla muka-makeesti ”Skate”. Maailmanrauhalla ratsastaminen kylmän kaupallisella logiikalla osoittaa vielä enemmän wannabe-henkeä.

Johanna Sumuvuori