 |
Meppi kansalaisyhteiskunnan asialla – Heidi Hautalan haastattelu
(Pax 3/1999)
Europarlamentaarikko Heidi Hautala kiinnostui aikoinaan rauhanliikeestä ihmisoikeuspolitiikan ja ympäristöliikkeen kautta. Hautala on
istunut Sadankomitean hallituksessa vuosina 1992 ja 1993 sekä toiminut aktiivisesti Sadankomitean Itä-Timor-ryhmässä. EU:ssa Hautala on
toiminut muun muassa asevientikriteerien tiukentamisen puolesta.
"Sadankomitea on ollut yksi kiinnekohta kaikkeen työhöni. Itse tulin rauhanliikkeeseen ympäristöliikkeen piiristä. Kiinnostus turvallisuuspolitiikkaa kohtaan
heräsi ehkä juuri ympäristöturvallisuusriskien kautta", Hautala sanoo.
"Terästäydyin jotenkin siinä vaiheessa, kun huomasin, että Suomen ulkopolitiikka oli selvästi puolueellista. Ihmisoikeuskysymyksissä oli
selkeästi havaittavissa toisaalta passiivisuutta ja toisaalta tietynlaista yksisilmäisyyttä. Tämä heijastui myös rauhanliikkeeseen, jossa
Sadankomitea ja Rauhanliitto edustivat poliittisesti sitoutumattomia järjestöjä."
Kun Hautala vuosina 1987–1991 toimi Vihreän Liiton puheenjohtajana, puolue solmi paljon kontakteja Keski- ja Itä-Euroopan sekä
Neuvostoliiton toisinajattelijoihin ja vaihtoehtoryhmiin. Yksi keskeinen kokemus Hautalalle oli se, kun hän osallistui vuonna 1987
joulukuussa Moskovassa ihmisoikeuskokoukseen, jossa erilaiset Neuvostoliiton alueella toimivat ihmisoikeusryhmät esittivät ongelmiaan.
"Se oli vielä sitä aikaa, jolloin KGB valvoi oven ulkopuolella. Tätäkin kokousta häirittiin kaikin tavoin ja lopulta kokous siirrettiin erään
tunnetun toisinajattelijan kotiin. Kontaktit Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan toisinajattelijoihin ja ympäristöliikkeisiin olivat tärkeitä, kun aloin
kiinnostua rauhankysymyksistä."
Hautalalla on yhä vahvat suhteet kansalaisjärjestöihin ja hän pitää niihin tiiviisti yhteyttä. Vuosittain hän luovuttaa europarlamentista
saamistaan kulukorvauksista 100 000 markkaa kansalaisjärjestöille sekä Vihreälle liitolle.
"En minä siitä mitään suurta numeroa aio tehdä, minusta se kuuluu asiaan. Minulla on sen verran hyvät toimintaresurssit, joten on
parempi että niistä on hyötyä muillekin. Minusta se on ihan luonnollista." Hautala kuittaa, ja alkaa puhua innostuneesti marraskuussa
Tampereella järjestettävästä Citizens’ Agenda-kansalaisjärjestötapahtumasta.
"Uskon, että siitä tulee erittäin hyvä tapahtuma. Juuri tämän tyyppinen toiminta on oikeastaan ollut koko ajan oman toimintani selkäranka.
Citizens Agendaan on tulossa hirveän monta järjestöä, joiden kanssa olen tehnyt yhteistyötä. Olen yrittänyt toimia jonkinlaisena välittäjänä
EU:n ja kansalaisyhteiskunnan välillä. Haluan olla rakentamassa eurooppalaista kansalaisyhteiskuntaa, ja Euroopan parlamentissä siihen on
uskomattoman hyvät mahdollisuudet."
Hautalan mielestä puheet eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan heikkoudesta ovat totta ainakin kahdessa mielessä. Ensinnäkin siksi, että
kansalaiset sinänsä kokevat olevansa voimattomia Euroopan yhdentymiskehityksessä ja tuntevat, etteivät pysty siihen kauheasti vaikuttamaan.
Toiseksi, eurooppalaista julkista keskustelua on Hautalan mielestä hirveän vähän.
"Julkisuus on pilkkoutunut enemmänkin kansallisiin keskusteluihin. Omasta mielestäni yli kansallisten rajojen liittoutuvat kansalaisjärjestöt ja
muut yhteenliittymät ovat niitä, jotka muodostavat koko kansalaisyhteiskunnan ytimen. Keskustelu voi rakentua niiden ympärille ja laajentua
vähitellen muuallekin."
Euroopan parlamentissä käydään parhaillaan paljon keskustelua siitä, ettei kansalaisyhteiskuntaa enää voi pitää päätöksenteon ulkopuolella.
Hautalan mukaan EU:ssa on kovia paineita siihen, että kun instituutioita seuraavan kerran uudistetaan, hallitusten välisestä yhteistyöstä on
liikuttava kansalaisyhteiskuntien kanssakäymisen kehittämiseen. "Tämä tuodaan varmasti Tampereen Citizens Agenda-kokouksessa voimakkaasti
esiin. Useampia järjestöjä näyttää yhdistävän ajatus, että on luotava kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja saatava Euroopan parlamentille
selkeämpi ja tunnustetumpi asema. Monet eri aloilla toimivat järjestöt ympäristöjärjestöistä kuluttajajärjestöihin näkevät asian suurinpiirtein
samalla tavalla. Jotkut saattavat tietenkin nähdä pelottavana kehityksen, jossa hallituksilta viedään viimeinen sana."
Itä-Timor
Hautala on toiminut lähes alusta alkaen Sadankomitean Itä-Timor työryhmässä. "Itä-Timor-ryhmällä oli aikoinaan hyvä edustus eduskunnassa
ja yhteistuumin teimme kaikenlaisia kyselyjä hallitukselle Suomen Indonesia- ja Itä-Timor öpolitiikasta. Yritimme saada aikaan sen, että
Suomen ministerit ottaisivat vastaan Itä-Timorin lähettiläitä, esimerkiksi Jose Ramos-Hortan."
Alkusyksystä vaalitarkkailijana Itä-Timorilla ollut Hautala on pohtinut paljon, mikä kansanäänestyksen organisoinnissa on mennyt pieleen.
"Minusta on selvää, että siellä tarvitaan aseistettuja rauhanturvaajia ja olisi tarvittu ehkä jo vähän aikaisemminkin, koska Indonesia on
pettänyt lupauksensa siitä, että se vastaa turvallisuudesta äänestyksen jälkeisenä siirtymäaikana."
Hautalan mielestä YK on tietyllä tavalla taas nolossa tilanteessa. Diplomaattipiireissä on katsottu, että Itä-Timor-operaatio olisi voinut olla
YK:lle tarpeellinen näytön paikka Kosovossa epäaonnistumisen jälkeen.
EU:n ulkoministerit päättivät syyskuun alussa, että EU-maista ei saa neljään kuukauteen viedä aseita Indonesiaan. Hautalan mielestä asevientikielto
olisi pitänyt saada aikaan jo 80-luvulla. Hautalan mukaan Suomen hallitus on toiminut kaikkien ihmisoikeusvelvoitteiden vastaisesti, kun se on
sallinut Suomen aseviennin Indonesiaan. "Kansalaisjärjestöthän ovat koko ajan tienneet tämän ja yrittäneet estää asevientiä.", Hautala toteaa.
Eurooppalainen aseteollisuus
Hautalan mukaan EU:n sisällä on ollut havaittavissa lisääntyviä paineita aseteollisuuden fuusioitumiseen ja vienninedistämistoimiin.
"Aseteollisuuden fuusioituminen johtaa helposti siihen, että sen sananvalta lisääntyy ja siitä aletaan puhua samalla tavalla kuin mistä tahansa
teollisuudenalasta. Kohta alkaa ilmestyä samantyyppisiä komission tiedonantoja aseteollisuuden tilasta, mitä on aikaisemmin tehty sektorikohtaisina
toimenpideohjelmina autoteollisuuden ja metsäteollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi."
Hautala korostaa, että nyt on pidettävä huolta siitä, ettei ihmisoikeusnäkökulmaa sivuuteta asevientikriteerien laatimisessa. Suomi on
saanut tunnustusta siitä, että täällä asevientilupia koskeva päätöksenteko on avointa verrattuna muihin Euroopan maihin. Tätä pitäisi
Hautalan mielestä Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella nostaa enemmän esiin.
Hautalan mukaan nykyinen aseviennin raportointia ohjaava sääntö, "Code of Conduct", on hyvä alku asevientikriteerien selkiyttämiselle,
mutta sitä pitäisi edelleen tiukentaa. Nykyisessä Code of Conductissa on Hautalan mieleistä liikaa varjeltu sitä, että jokainen maa päättää
vapaasti itse, miten toimii, eikä yhteinen ohjesääntö koske päätöksenteon tapaa.
Heidi Hautala on ansiokkaasti taistellut EU:n päätöksenteon avoimuuden puolesta. Hänellä on parhaillaan kesken oikeusjuttu Euroopan
neuvostoa vastaan. Hautala vaati neuvostolta nähtäväkseen asiakirjoja, jotka koskivat jäsenmaiden aseviennin kriteerejä, ja kun niitä ei
herunut, hän vei asian EY:n ensimmäisen asteen tuomioistuimeen. Neuvosto katsoi, että asiakirjan julkistaminen vaarantaisi unionin
kansainväliset suhteet ja yleisen turvallisuuden. Tuomioistuin totesi heinäkuussa, että asiakirjapyynnöistä päätettäessä on aina
harkittava mahdollisuutta julkistaa asiakirja osittain. Nyt neuvosto on valittanut tuomiosta varsinaiseen EY-tuomioistuimeen.
Hautalan mielestä on hämmästyttävää, että Suomen EU-puheenjohtajakaudella on toisaalta korostettu päätöksenteon avoimuutta,
ja kuitenkin Suomi on mennyt tässä asiassa ministerineuvoston taakse. Hautala onkin ymmällään siitä, mihin Suomi pyrkii – tiukkaan
legalismiin vai avoimuuteen. Hän on kuitenkin tyytyväinen, että lähti oikeustaistoon.
"Uskon, että tämä prosessi hieman valaisee ihmisiä siitä, miten isoista asioista päätetään suljettujen ovien takana ilman minkäänlaista
laajempaa keskustelua. Erityisesti tämä koskeee tietysti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Olen halunnut painottaa nimenomaan sitä,
että kansalaisyhteiskunnan pitäisi päästä täysipainoisesti vaikuttamaan ulkopolitiikkaan."
Johanna Sumuvuori
|
 |
 |
