Made in reilu meininki

Kolumni, Presso 11.6.2005

”Mulla on kotimaiset lenkkarit!”, olen pontevasti todennut kavereille kevään aikana. Ja toden totta, lapsityövoiman ja hikipajojen luvatussa maailmassa olin aidosti onnellinen, kun Karhu Originals -tossut tulivat markkinoille. Firman nettisivuilla komeilee auringonlaskun punertama järvimaisema, jonka keskellä kelluu teksti ”Made in Finland”. Kestävää, reilua ja kotimaista: trenditossut myös kriittiselle kuluttajalle!

Nyt Karhu ryhtyy tuottamaan tossuja myös Kiinassa. Pettymys luikerteli mieleen. Miksi nalle lähtee Aasiaan, kun brändin ytimen muodostivat juuri retrohenkinen perinteikkyys, korkea laatu ja kotimainen työ? Moni on ollut valmis maksamaan juuri näistä ominaisuuksista. Kotisivuja tuskin päivitetään siten, että siellä lukisi ”Made in Finland – or China”. Ja hei, ei se Kekkonenkaan lenkkeillyt kiinalaiset tossut jalassa.

Yrityksiä tietenkin houkuttelee siirtää bisnestään sinne, missä tuotantokustannukset ovat mahdollisimman matalat. Enkä minäkään halua vastustaa kiinalaisten työpaikkoja. Mutta mikä Karhun meininki Kiinassa tulee olemaan? Voisiko Karhulta odottaa, että tuotanto järjestetään Kiinassa reilulla meiningillä, joka takaa kohtuulliset palkat, työsuojelun ja oikeuden järjestäytymiseen? Voiko tossujen ostaja tulevaisuudessa olla varma, etteivät lenkkareiden saumoja ole päärmänneet pienet kädet ylipitkissä työvuoroissa?

Marimekon brändi sai tahran, kun se lähti vuonna 2000 mukaan turkisbisnekseen ostamalla turkistuotteita valmistavan Grünstein Product Oy:n. Turkiskauppa osoittautui tappiolliseksi, ja toimitusjohtaja Kirsti Paakkanen alkoi nopeasti etsiä firmalle ostajaa. Kun se viime vuonna löytyi, moni postimieslaukkua olallaan kantanut raitapaitainen maailmanparantaja huokaisi helpotuksesta – Marimekon tuotteet pääsivät boikotista.

Marimekkoa ja Karhua voi pitää esimerkkeinä firmoista, jotka ovat rakentaneet kotimaisuudesta ja eettisyydestä kilpailuedun. Molemmat ovat nauttineet myös niin kutsuttujen kriittisten kuluttajien luottamusta. Kun brändit ovat yhä enemmän identiteetin jatkeita, niillä voidaan viestiä muutakin kuin trendikkyyttä.

Harva niin kutsutuista kriittisistä kuluttajista on fundamentalisti, joka pukeutuu säkkiin ja syö pelkkiä porkkanoita. Esimerkiksi Reilun kaupan tuotteiden perään kyselevät nykyään niin perheenäidit, kravattikaulaiset vakuutusmiehet kuin pikkuriikkisillä tuloillaan sinnittelevät opiskelijatkin. Yritysten kasvava paine rustata raportteja yhteiskuntavastuustaan puhuu sen puolesta, että tuotteiden eettisyys on kasvavalle joukolle kuluttajia yhä tärkeämpi ostopäätöksen peruste.

Kriittisille kuluttajille pienetkin edistysaskeleet ovat merkittäviä. Moni tuttavani suhtautui päivittäistavarakauppa Siwaan aivan uudella mielenkiinnolla kuullessaan, että Siwa vaihtaa kesän ajaksi kaikki banaaninsa reilun kaupan banaaneiksi.

Kaikkea ei voida tehdä Suomessa, mutta kaikkea voidaan tehdä reilulla meiningillä, jos on tahtoa. Jaloillaan ja lompakollaan äänestävissä on voimaa, jota ei kannata aliarvioida. äänestäisin mielelläni Karhut jalassa.

Johanna Sumuvuori