Metrolla Santahaminaan!

Kolumni, Presso 28.1.2006

Olen etuoikeutettu - olen saanut kävellä Santahaminan saaren maaperällä, istua upseerikerhon saunalla ja jopa pulahtaa mereen Santahaminan rannalta. Toki pääsy yhdelle Helsingin kauneimmista saarista edellytti sitä, että sotilaspoliisi tsekkasi Hevossalmen sillalla, onko kulkulupani kunnossa.

Santahamina on maa-alueena arvokas kuin mikä. Valtion omistama 400 hehtaarin saari sijaitsee vain 12 kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Tällä hetkellä saarta käyttävät lähinnä noin 1 300 varusmiestä ja tuhatkunta palkollista. Vakituisia asukkaita saarella on viitisensataa. Jos saari olisi siviilikäytössä, sinne mahtuisi kymmeniä tuhansia asukkaita, mikä ei ole ihan pikkujuttu Helsingin tonttipulan kannalta. Armeija ei pidä hallussaan mitä tahansa saarta vaan kokonaista kaupunginosaa.

On selvää, että puolustusvoimat pitää mansikkapaikastaan kynsin hampain kiinni, niin kuin saavutetuista eduista on tapana. Viime vuoden loppupuolella puolustusministeriön teettämässä selvityksessä katsottiin Santahaminan olevan erityisen tärkeä pääkaupunkiseudun puolustuksen kannalta ja torjuttiin tiukasti mahdollisuus saaren osittaiseenkin avaamiseen siviilien asumis- tai virkistyskäyttöön. Varsinainen "skuuppi" oli se, että puolustushallinnon lähtökohdista ja puolustusvoimilta saatujen tietojen perusteella valmisteltu puolustusministeriön teettämä selvitys esitti, että "Santahaminan alue ja siellä sijaitsevat toiminnot säilytetään ennallaan".

Armeijaväen argumentit saaren pitämiseksi puolustuskäytössä jäävät kuitenkin ohuiksi. Santahamina on alun perin varusteltu sotavoimien käyttöön erityisesti maihinnousun varalta, mikä ei vastaa tämän päivän sotilaallisia uhkakuvia. Rannikkotykistö ylipäätään on aselajina melko vanhanaikainen. Sotilaiden liikekannallepano tosipaikan tullen ei myöskään olisi kovin kätevää Santahaminasta käsin - saarihan sijaitsee muutaman sillan päästä mantereesta. Joukot pitäisi lähettää asemiinsa etukäteen, minkä voi tehdä muualtakin pääkaupunkiseudulta kuin Santahaminasta. Varusmiesten kouluttaminen Santahaminassa on liian kallista puuhaa, varsinkin kun möyryämiseen soveltuvaa maastoa löytyy Helsingin ulkopuoleltakin.

Vaihtoehtoisiakin näkemyksiä Santahaminasta on onneksi esitetty. Viime vuoden maaliskuussa Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen esitti rohkeita visioita Santahaminan tulevaisuudesta. Korpisen mukaan Santahaminaan mahtuisi kantakaupungin mitoituksella lähes 100 000 asukasta ja pienemmällä mitoituksellakin noin 60 000 asukasta. Korpisen visiossa asuntoalue voisi valmistua Helsingin 500-vuotisjuhliin vuonna 2050.

Santahaminan saaminen siviilien asuin- ja virkistyskäyttöön olisi ratkaisu moneen Helsingin ongelmaan. Tontti- ja asuntopula helpottuisi, ihmisten työmatkat lyhenisivät ja kaupunkirakenne tiivistyisi, mikä olisi myös ekologisesti järkevää. Suomen kalleimman varuskunnan ei ole pakko sijaita Helsingissä. Santahamina on aivan liian suuri ja maa-arvoltaan aivan liian kallis yhden valtionhallinnon yksikön kurssitustarpeisiin.

Kaupungin osalta rattaat olisi jo hyvin rasvattu. Yleiskaavassa Santahamina on osoitettu asuin- ja virkistysalueeksi, mikäli muu toiminta siirtyy alueelta pois. Metrollekin on jo varattu linja keskustasta Laajasaloon, josta sen olisi helppo puksuttaa tulevaisuudessa myös Santahaminaan.

Johanna Sumuvuori