Johanna Sumuvuori

Ajankohtaista

Johanna — Fri, 25 Feb 2011 12:11:13 +0000

- Kirjoitin syksyllä 2011 Aamulehteen henkilökuvan presidenttiehdokas Pekka Haavistosta

- Tuuraan Astrid Swania Radio Helsingin Poppuutarhurina tammi-helmikuussa 2012. Ensimmäinen lähetys kuullaan maanantaina 2.1. klo 12-13. Käyn läpi vuoden 2011 parhaita levyjä/biisejä. Kuuntele nettiradiosta tai taajuudelta 88,6 MHz!

- Olen vuonna 2012 mukana Sitran Uusi Demokratia -kurssilla

Ei murjota kulttuuria byrokratialla

Johanna — Wed, 30 Nov 2011 14:41:11 +0000

(Vihreiden ryhmäpuhe Helsingin kulttuuristrategiasta 2012-2017 kaupunginvaltuustossa 30.11.)

Helsinki, say yes!

Joskus parasta kulttuuria syntyy ilman minkäänlaista strategiaa. Kulttuuristrategiaa toteutetaankin parhaiten jättämällä tilaa myös spontaaneille ja yllättäville ideoille ja tapahtumille.

Strategista ajatteluakin kuitenkin tarvitaan. Strategialla voi vaikuttaa siihen, mihin suuntaan kaupungin kulttuuriorganisaatiota ja taidelaitoksia kehitetään. Se voi vaikuttaa myös avustusjärjestelmän uudistamiseen entistä paremmaksi. Hyvin toteutettuna sillä voi olla myös positiivinen vaikutus kulttuurialan työllisyyteen ja kaupungin vetovoimaisuuteen ja kiinnostavuuteen.

Kulttuuripolitiikassa päädytään usein keskustelemaan rahasta, eikä syyttä. Valtiolliset ja kunnalliset avustusjärjestelmät ovat kulttuurielämälle ja kulttuurin tekijöille elintärkeitä. Aina kysymys ei ole kuitenkaan pelkästään rahasta, vaan viranomaisten asenteesta ja hallintobyrokratiasta. Kaupunkikulttuuri ei välttämättä tarvitse rahaa, vaan joustavampaa hallintoa.

Vihreä valtuustoryhmä haluaa, että Helsinki sanoisi uusille asioille ja ideoille useammin kyllä. Kaikki hauska ja älykäs ei todellakaan aina synny virastoissa. Oikeastaan päin vastoin - byrokratialla on myös taipumus taltuttaa ja kieltää uusia ja innostavia asioita.

Kulttuuristrategia tukee ajatusta kaupunkilaisten omaehtoisen kulttuuritoiminnan tukemisesta. Jo johdannossa nostetaan keskiöön ihmisten ajatukset, ideat, unelmat ja luova toiminta ilmapiirin synnyttäjinä.

Kaupunkiin on syntynyt viime vuosina paljon uutta liikehdintää, joka on lähtenyt kaupunkilaisten omasta aktiivisuudesta. On vietetty ravintolapäiviä ja järjestetty pop up -tapahtumia, eri kaupunginosien BlockParty-juhlia ja iskelmätansseja. Kalasataman konttiaukiolla on vietetty kesällä minifestareita, maalattu graffiteja ja pystytetty taidenäyttelyitä. Kalasatama on erinomainen esimerkki väliaikaisesta tilasta, jonka kaupunkilaiset ottivat itse haltuun. Kalasataman alue toi Helsinkiin viime kesänä kaivattua rosoisuutta, eläväisyyttä ja aktiivisuutta.

Mielestämme kaupunki hengittää ja kehittyy, kun omaehtoista kulttuuritoimintaa ei murskata byrokratialla. Mielestämme leikkipuistoissa saa myydä kahvia. Kaupungista on löydyttävä pysyviä tai väliaikaisia paikkoja katutaiteelle. Kulttuuriavustuksia on kanavoitava entistä enemmän myös vapaaseen ja omaehtoiseen toimintaan.

Kaupungin on hyödynnettävä kulttuurikäytössä nykyistä paremmin tyhjiä tiloja ja rakennusaikaisia alueita. Näyttelyitä, konsertteja, festivaaleja, kaupunginosatapahtumia ja muita kaupunkilaisten aktiivisuudesta syntyviä rientoja täytyy voida järjestää mahdollisimman pienellä byrokratialla.

Lupakäytäntöjä on joustavoitettava ja vapaat tai vapautuvat tilat kartoitettava. On selvitettävä, millaista väliaikaiskäyttöä esimerkiksi myynnissä olevissa kiinteistöissä voisi olla. Lupakäytäntöjä helpotetaan konkreettisesti myös tinkimällä jonkin verran luovutettavan tilan vaatimustasosta, jos kyseessä on väliaikainen käyttö.

Strategiaan on kirjattu, että koulutilojen käyttöä laajennetaan taiteen perustopetukseen sekä kulttuuri-, taide-, kansalais- ja yhteisötoimintaan. Pidämme tavoitetta hyvänä. Koulut ovat tärkeitä erityisesti lasten ja nuorten harrastus- ja kulttuuritoiminnan lisäämisessä. Vaadimme, että selvitetään myös muiden kaupungin omien tilojen soveltuvuus vastaaviin tarkoituksiin.

Myös erilaiset yrittäjät vaikuttavat kaupungin ilmapiiriin. Hauskassa kaupungissa voi olla kahvila-autoja, lippakioskeja ja väliaikaisia myymälöitä. Niiden kilpailutuksessa ei saisi toimi liian jäykästi. Jos paikat varataan vain eniten maksaville, saattavat hauskimmat ideat jäädä toteutumatta.

Helsingin kulttuurielämässä luova ruohonjuuritason toiminta elää hyvin rinnakkain alansa huippuammattilaisten tekemän korkeatasoisen kulttuurin kanssa. On ensiarvoisen tärkeää, että kaupunki pitää huolta osaajistaan ja on omalta osaltaan turvaamassa heidän toimintamahdollisuuksiaan ja työllisyyttään.

Kulttuurielämällä on tärkeitä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Kulttuuri on merkittävä työllistäjä. Strategiassakin todetaan, että noin puolet koko maan kulttuurialan tekijöistä asuu Helsingissä. Kulttuurielämän monipuolisuus ja elinvoimaisuus vaikuttavat paljon myös kaupungin yleiseen kiinnostavuuteen - oli kyseessä sitten turistit, investoijat tai nykyiset ja tulevat asukkaat.

Kulttuurin tukemisessa myös alueellinen tasa-arvo on tärkeää – kulttuurilaitoksia ja tapahtumia täytyy olla kantakaupungin ulkopuolellakin. Myös taiteen perusopetuksen tukemisessa on alueellinen tasa-arvo huomioitava nykyistä paremmin.

Lähiöiden elinvoimaisuuteen vaikuttaa oleellisesti myös tarjolla olevat kirjasto- ja kulttuuripalvelut. Kirjastoja voi tulevaisuudessa käyttää yhä enemmän monimuotoisten tapahtumien järjestämiseen. Kannatamme alueellisesti kattavaa kirjastoverkkoa. Toivomme myös, että Helsingin keskustakirjastohanke etenee ripeästi. Mikäli keskustakirjaston tuleva sisältö on monipuolista, se voi kehittyä Tukholman keskustassa sijaitsevan Kulturhusetin kaltaiseksi kaupunkilaisten ja kaupungissa vierailevien olohuoneeksi.

Helsinki on Suomen kansainvälisin ja monimuotoisin kaupunki – tulevaisuudessa se tulee näkymään entistä enemmän myös kulttuuripalveluiden tarpeessa, kun maahanmuuttajien osuus väestöstä kasvaa. Kulttuurikeskus Cajsan vuokrasopimus päättyy vuonna 2017. Vihreiden mielestä Cajsan toimintojen jatkuminen on varmistettava ajoissa. Samalla on selvitettävä mahdollisuus organisoida toimintaa yhteistyössä muiden pääkaupunkiseudun kuntien kanssa.

Kulttuurissa pienilläkin varoilla voidaan tehdä huikeita tuloksia. Vihreä ryhmä on erittäin tyytyväinen, että Vihreiden tavoite avustusten nostamisesta toteutuu ensi vuoden budjetissa. Ensi vuonna kulttuuriavustukset nousevat 700 000 eurolla, joista puoli miljoonaa kohdistuu yhteisöjen avustamiseen. Tämä suunta on juuri se, jota strategialla tavoitellaan. Avustusten nouseminen helpottaa etenkin kulttuurin vapaan kentän tekijöiden asemaa. Strategiaan nostettu tavoite avustusten lisäämisestä ja avustusjärjestelmä kehittämisestä on jo siis saanut katetta. Avustusjärjestelmä ei saa jähmettyä automaatiksi, joka jakaa rahaa vuodesta toiseen samoille tahoille tarkastelematta tarkemmin avustuskriteerien täyttymistä.

Myös kulttuuriorganisaatio kaipaa uudistamista. Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan on pystyttävä jatkossa tarkastelemaan paremmin kulttuurikentän kokonaisuutta. Katsomme, että organisaatiouudistukset ovat välttämättömiä strategian toteuttamisen kannalta.

Vihreä valtuustoryhmä haluaa painottaa, että kulttuuristrategia ei toimi, jos se jää vain kulttuuriasiankeskuksen paperiksi. Sen on sidottava muitakin hallintokuntia. Etenkin lupa- ja tila-asioissa eri virastojen on muistettava strategian tavoitteet. Toivon, että strategiaa luetaan ja toteutetaan ahkerasti myös kiinteistövirastossa, rakennusvirastossa, rakennusvaltontavirastossa, kaupunkisuunnitteluvirastossa, opetusvirastossa, nuorisoasiainkeskuksessa, liikuntavirastossa ja kaikissa hallintokunnissa, jotka kulttuurin kanssa pääsevät tekemisiin.

Kulttuuristrategian tavoitteena on kulttuurin aseman näkyminen, kuuluminen ja vahvistuminen Helsingissä tulevina vuosina. Vihreä valtuustoryhmä yhtyy tähän tavoitteeseen ilomielin ja kannattaa strategian hyväksymistä. Ensi vuosi on ajoitukseltaan paras mahdollinen strategian hengen toteuttamiseen kun vietämme sekä Helsingin pääkaupungiksitulon 200-vuotisjuhlia, että maailman muotoilupääkaupunkivuotta.

Tagit: kulttuuristrategia, Helsinki

Aloite katutaidepaikkojen kokonaiskartoituksesta Helsingissä

Johanna — Wed, 09 Nov 2011 10:02:56 +0000

Viime viikkoina on liikkunut huhuja Kalasataman graffitiaidan purkamisesta tai siirtämisestä. Tein aloitteen aidasta vuonna 2009 sillä ajatuksella, että katutaide sopii hyvin rakennusaikaiseksi taiteeksi. Suvilahden ensimmäinen luvallinen graffitiaita oli niin suosittu, että jonoa muodostui välillä ruuhkaksi asti.

Sekä Kalasataman että Suvilahden aidat ovat osoittaneet, että Helsingissä on kova pula luvallisista maalauspaikoista. Rakennustyömaat sopivat erinomaisesti katutaiteen tekopaikoiksi, joko väliaikaisina tai pysyvinä elementteinä, riippuen toki alueesta. Helsingissä pitäisi selvittää koko kaupungin laajuudessa, missä kaikkialla olisi mahdollisuus luvallisille maalauspaikoille, joko pysyviin tai väliaikaisiin. Jätänkin tänään asiasta valtuustossa uuden aloitteen.

Tässä alustava aloitepohja:

Valtuustoaloite 9.11.2011

Rakennusaikaisten ja pysyvien katutaidepaikkojen kartoittaminen

Suvilahden ja Kalasataman graffitiaidat ovat olleet menestys. Työt ovat vaihtuneet tiuhaan ja aitojen kova käyttö on osoittanut luvallisten graffitimaalauspaikkojen suuren tarpeen Helsingissä.

Helsingissä voisi yleisemminkin käyttää rakennustyömaa-alueita ja meluaitoja luvallisten graffitiseinien sijaintipaikkana. Seinät voivat olla joko väliaikaisia tai pysyviä riippuen alueesta. Nuorisoasiainkeskuksella on mahdollisuus koordinoida toimintaa. Sen lisäksi Helsingissä tulisi selvittää muiden katutaiteeseen soveltuvien paikkojen käyttöönottomahdollisuus.

Me allekirjoitetut valtuutetut esitämme, että kaupunki tekee luvallisista katutaidepaikoista kartoituksen. Kartoituksessa selvitetään sekä pysyvien että väliaikaisten maalauspaikkojen mahdolliset sijainnit.

Vt Johanna Sumuvuori

Tagit: katutaide, graffitit, Kalasatama, graffitiaidat, Suvilahti

Aloite palveluportaalista helsinkiläisille järjestöille

Johanna — Wed, 28 Sep 2011 15:38:32 +0000

Terveisiä Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksesta!

Kerään parhaillaan valtuutettujen nimiä aloitteeseen, jolla toivon parannettavan helsinkiläisten järjestöjen palveluita. Kaupungin nykyinen avustuspolitiikka on kirjavaa ja palveluista on vaikeaa saada nopeasti käytännöllistä informaatiota.

Tietoa siitä, millaisia avustuksia tai palveluita mistäkin virastosta voi hakea ja millä kriteereillä, ei ole kovin helppoa löytää kaupungin sivujen linkkiviidakosta. Järjestöt tarvitsisivat yhden luukun palveluilleen, olkoon se sitten vaikka vain virtuaalinen näin aluksi. Tätä kirjoittaessa aloitteessa on jo lähes 40 valtuutetun allekirjoitukset. Järjestöpalveluiden yksinkertaistamiselle ja niiden saavutettavuuden parantamiselle on oikeasti tarvetta.

Tässä aloite kokonaisuudessaan:

Valtuustoaloite 28.9.2011

Järjestöportaalin perustaminen

Helsingin kaupunki tarjoaa erilaisille järjestöille monenlaisia palveluita aina avustuksista toimitilojen vuokraukseen. Järjestöyhteistyön muodot ja järjestöjen avustamisen perusteet vaihtelevat hallintokunnasta toiseen. Lisäksi palveluiden saatavuudesta on hankalaa saada tietoa, saati että pystyisi vertailemaan eri hallintokuntien käytäntöjä ja avustusperiaatteita.

Helsingin kaupungin järjestöyhteistyön ja avustuskäytäntöjen on oltava läpinäkyviä ja palveluiden helposti saavutettavissa.

Järjestöjen kannalta olisi tarkoituksenmukaista kerätä kaikki tieto järjestöille tarjottavista palveluista ja yhteistyömuodoista yhteen paikkaan ja linjata myös kaupungin järjestöyhteistyön periaatteet. Yksi tapa on rakentaa kaupungin sivuille helposti löytyvä järjestöportaali, jonne on koottu kaikki oleellinen aina avustuslomakkeista tilojen saatavuuteen. Käyttäjän kannalta on oleellista, että kaikki tieto ja tarvittavat asiakirjat ovat yhdessä paikassa.

Me allekirjoittaneet valtuutetut edellytämme, että kaupunki perustaa järjestöille oman palveluportaalin. Portaali tarjoaa kaikki kaupungin järjestöille suuntaamat palvelut yhdessä paikassa.

Vt Johanna Sumuvuori

Tagit: Helsinki, järjestöt, palvelut

Tervemenoa miinat!

Johanna — Sat, 13 Aug 2011 13:31:42 +0000

Aseriisunta ei ole ollut viime vuosina suomalaisen politiikan tärkeysjärjestyksessä kovinkaan korkealla. Esimerkiksi miinoihin ja rypäleaseisiin liittyvä poliittinen kannanmuodostus on keskittynyt melko yksipuolisesti puolustusvoimien perustelemiin tarpeisiin. Aseriisuntaan liittyvät oleelliset humanitaariset kysymykset ovat jääneet taka-alalle.

Nyt on kuitenkin nytkähdetty eteenpäin: Hallitus antoi torstaina eduskunnalle lakiesityksen Suomen liittymisestä jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen, joka solmittiin Oslossa vuonna 1997. Sopimuksen allekirjoittaminen merkitsee jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin ja siirron kieltämistä sekä niiden hävittämisestä tehdyn yleissopimuksen hyväksymistä.

Suomen päätöstä on odotettu lähes 15 vuotta ja vitkuttelu on ollut kansainvälisesti noloa. Siksi tästä päätöksestä onkin syytä iloita. Suomi on nyt 157. sopimuksen allekirjoittanut maa. Yli kolme neljäsosaa kaikista maailman maista on tällä hetkellä mukana sopimuksessa.

Jalkaväkimiinojen kieltäminen on tärkeä humanitaarinen kysymys. Miinat aiheuttavat kohtuutonta tuhoa ja kärsimystä erityisesti siviileille vielä pitkään konfliktin jälkeen. Miinojen käyttö on paitsi selkeästi vastoin humanitaarista oikeutta myös taloudellisesti hölmöä. Sotilaallinen hyöty on erittäin pieni verrattuna miinojen aikaan saamaan haittaan siviiliväestölle. Lisäksi miinanraivaus on hidasta, vaikeaa ja kallista.

Esitys miinasopimukseen liittymisestä tuntuu hienolta, mutta sillä ei kuitata kaikkia avoimena olevia aseriisuntakysymyksiä.

Hallitusohjelmaan kirjattiin, että hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta arvioi vuosittain Suomen kantaa rypäleasesopimukseen. Tämä ei saa jäädä pelkäksi nykytilan vuotuiseksi toteamiseksi, vaan asiassa on aidosti edettävä. Euroopan parlamentti patisti jo vuosi sitten kaikkia jäsenmaita allekirjoittamaan rypäleasesopimuksen. EU-maista vain Suomi, Viro, Kreikka, Puola, Romania ja Slovakia ovat jättäytyneet sopimuksen ulkopuolelle.

Seuraava askel onkin se, että Suomi laatii pikaisesti aikataulun rypäleasesopimuksen allekirjoittamiselle.

Tagit: Ottawan sopimus, miinat, rypäleaseet, rypäleasekielto, rypäleasesopimus

Tunarimeininki opettaa

Johanna — Wed, 08 Jun 2011 07:13:37 +0000

Istuin Säätytalolla yli viikon Vihreiden neuvottelijana. Olisi pitänyt kasata hallitus. Tunnelma oli aluksi puuhakas, vaikka kuuden puolueen näkemyskimara tuntui yhdeltä sekamelskalta. Nato siellä, alvi täällä. Silti ajattelin, että kyllä tästä vielä ohjelma tulee.

Omassa neuvotteluryhmässäni (ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja EU-asiat) pääsimme eteenpäin nilkuttaen, mutta varmasti. Naton kokoinen hernekin saatiin nuijittua matalammalle patjan alle. Olin tyytyväinen lukuisiin kirjauksiin. Muissa neuvotteluryhmissä oli paljon vaikeampaa. Vihreiden valtuuskunnan asettamat tiukat ehdot ympäristökysymyksissä ja sosiaaliturvan parannuksissa eivät saaneet osakseen oikopäisiä hurraa-huutoja, kuten arvata saattaa.

Aikataulu venyi ja vanui. Lopulta alkoi tuntua siltä, että koko elämä oli pelkkää huonoa sisäilmaa ja edestakaisin steppaamista saavutusten ja häviöiden välimaastossa. Lopulta alkoivat ovet paukkua, kun vasemmisto nosti yhteistuumin kytkintä. Kökötimme väsyneinä Vihreiden ryhmähuoneessa ja olimme kuin männynrungolla päähän lyötyjä. Emme sentään juosseet Jutan ja Paavon perään, kun oli omatkin aivot käytössä. Vasemmiston paluuta säätytalolle kyllä todella toivoimme.

Vihreiden kannalta alun perin neuvoteltu kuuden puolueen pohja olisi ehdottomasti ollut parempi, vaikka puolue ei ole vaalien jälkeen hyvässä hallitushapessa ollutkaan. Viime hallituskauden rimpuilu ympäristöasioiden puolesta ja hallituksen vasemman laidan puolustaminen söivät miestä ja naista, puhumattakaan äänestäjistä. Viimein valtuuskunnan ja eduskuntaryhmän yhteiskokous päätti, että se on loppu nyt. Kuten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistö totesi, 105 ei lennä. Osa olisi halunnut edes neuvotella, mutta enemmistö katsoi kamelin selän olevan jo pahasti poikki.

Kriisissä on tietysti aina myös mahdollisuus. Tunaroinniksihan hallituksen muodostaminen on mennyt, mutta jos kaivaa hallituskriisin hyviä puolia esiin, niin nyt on todella jouduttu pohtimaan puolueiden eroja ja politiikan merkitystä. Pari vuotta sitten tehdyn tutkimuksen mukaan kolme neljästä suomalaisesta ei tiennyt, mitkä puolueet ovat hallituksessa. Nyt varmasti kaikki tietävät, että kukaan ei ole hallituksessa, eikä näytä sinne haluavan.

Vakavampaa on se, että hommat eivät etene. Vaikka Belgiassa on taaperreltu jo vuoden päivät ilman hallitusta, ei ole toivottavaa, että poliittinen päätöksenteko luovutetaan määrittelemättömäksi ajaksi virkamiesvallan hoteisiin. Belgiassa on nähty jo mielenosoituksia, joissa vaaditaan maahan toimintakykyistä hallitusta.

Olisi välttämätöntä, että kaikki oppisivat tunarimeiningistä jotakin. Ei ole kenenkään etu, ettei maahan kyetä muodostamaan toimintakykyistä hallitusta. Yrittäkööt ne kantaa nyt vastuuta, joille sitä on vaaleissa haluttu antaa.

Tulevan hallituksen pahin virhe olisi heittää ympäristöpolitiikka ja sosiaaliturvan parannukset sivuraiteelle. Politiikkaa seurataan nyt sellaisella valppaudella, että hallitusten rikkumattomat nelivuotiskaudet eivät ole enää itsestäänselvyys.

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun tulevaisuudessa 8.6.2011

Tagit: hallitusneuvottelut, vihreät, Säätytalo

Guggenheim Helsinkiin?

Johanna — Mon, 06 Jun 2011 15:52:15 +0000

Istun parhaillaan kaupunginvaltuuston kokoussalissa Guggenheim-museota koskevan selvityksen infotilaisuudessa. Paikalla on valtuutettujen lisäksi kaupungin johtajisto ja Guggenheim-säätiön edustajat. Pidin juuri parin minuutin ryhmäpuheenvuoron Vihreiden valtuustoryhmän puolesta. En ehtinyt kyllä mahduttamaan paikalta pidettyyn puheeseen puoliakaan etukäteen luonnostelemistani ajatuksista, mutta pääpointit sain sanottua. Ja onneksi on blogi. Tänne mahtuu kaikki. Alla pointit kokonaisuudessaan.

Arvoisa puheenjohtaja & valtuutetut,

Museot eivät ole vain tiloja, joissa katsotaan ja koetaan hiljaa taidetta. Ne ovat myös arkkitehtuuria ja paikkoja, joissa voi ajatella, saada uusia ideoita, tavata ihmisiä, puhua, nauraa ja liikuttua. On niitäkin, jotka viihtyvät parhaiten museoravintolassa tai museomyymälässä.

Kun pohdimme sitä, onko Helsingissä tulevaisuudessa Guggenheim-museo, kannattaa miettiä myös sitä, millainen tulevaisuuden museo voisi olla erilaisille ihmisille: näyttelyvieraille, taiteilijoille, taiteenharrastajille, opiskelijoille, lapsille, turisteille tai satunnaisille kävijöille.

Vihreä valtuustoryhmä näkee Guggenheim-museon Helsingin suunnitelman mahdollisuutena, joka kannattaa katsoa loppuun saakka.

Museohankkeen mahdollisuus on kirjattu myös Helsingin kaupungin kulttuuristrategiaan, jota kulttuuri- ja kirjastolautakunta käsitteli tänä keväänä ja joka tulee syksyllä kaupunginvaltuuston päätettäväksi. Strategiassa lähdetään siitä perusajatuksesta, että monipuolinen ja elämyksellinen kulttuuritarjonta edistää alueen asukkaiden hyvinvointia. Strategialuonnoksessa todetaan myös, että kulttuuritarjonta ja -palvelut vaikuttavat kaupungin profiiliin, kilpailukykyyn ja vetovoimaisuuteen.

Guggenheim-hankkeen voi nähdä mahdollisuutena paitsi Helsingille, myös koko Suomen kulttuurielämälle ja taiteelle. Hankkeen mittakaava on toki sellaista luokkaa, ettei päätöstä sen etenemisestä ja taloudellisista reunaehdoista ole syytä tehdä kevyin perustein. Siksi onkin tärkeää, että selvitystä tehdään nyt perusteellisesti niin sisällön, profiilin kuin sijainninkin suhteen.

Pari sanaa sijainnista:

Töölönlahdesta on muodostunut ydinkeskustan helposti saavutettava kulttuurikeskittymä. Ydinkeskusta onkin usein ensimmäinen paikka, joka tulee mieleen, kun uusien mahdollisten kulttuurilaitoksien sijoittelua mietitään. Se ei ole kuitenkaan ainoa paikka, mikä pitäisi huomioida myös mahdollisen Helsingin Guggenheimin sijaintia pohdittaessa.

Vetovoimaisen kulttuurilaitoksen sijoittaminen on myös mahdollisuus profiloida jotain ydinkeskustan ulkopuolella olevaa kaupunginosaa ja nostaa se aivan uudenlaiseen kukoistukseen. Vihreiden valtuustoryhmän keskusteluissa on heitelty ilmaan esimerkiksi Itä-Pasilaa, metroradan varren Itä-Helsinkiä, laivaa, tornia ja niin edelleen. Mahdollisuudet ovat rajattomat.

Bilbaon Guggenheim-museo toi ensimmäisten toimintavuosiensa aikana Baskimaahan moninkertaisesti enemmän tuloja kuin mitkä olivat sen rakennuskustannukset. Sen jälkeenkin museon suosio on ollut kova. Toivomme tietysti, että samanlainen menestys olisi mahdollista myös Helsingissä.

Kriittiset kysymykset, joita hankkeesta on muilta osin selvitettävä tarkkaan, liittyvät talouden kestävyyteen, hankkeen suhteutumiseen kaupungin muihin kulttuuri-investointeihin sekä kaupungin omiin taidemuseoihin ja taideostoihin. Tätä on pohdittava etenkin siinä yhteydessä, kun suunnitellaan kaupungin kulttuuriorganisaation kokonaisuutta.

Vihreä valtuustoryhmä kannattaa selvitysten jatkamista siinä hengessä, että edellytetään hankkeelta taloudellista kannattavuutta, korkeatasoista sisältöä ja järkevää sovittamista kaupungin kulttuuripalveluiden ja -tarjonnan kokonaisuuteen.

Tagit: Guggenheim, kaupunginvaltuusto, museo

Sumuvuori ja Meriläinen: Ville Niinistöllä on aate paikallaan

Johanna — Wed, 18 May 2011 19:05:05 +0000

Tuemme puheenjohtajavaalissa Ville Niinistöä. Hänellä on sydän ja aate paikallaan. Väitteet siitä, että Ville Niinistö veisi puoluetta oikealle, eivät ole totta. Ville Niinistö on esimerkiksi valmistellut erittäin solidaarisen perustulomallimme.

Rosa Meriläinen & Johanna Sumuvuori

Tagit: vihreät, Ville Niinistö, puheejohtajavaalit

Hätähuuto Itämeren puolesta

Johanna — Wed, 13 Apr 2011 06:53:03 +0000

Pian vaalien jälkeen koittaa kesä, päätettiin uurnilla miten tahansa. Vaalivoitto yksillä, kesä kaikilla. Hellekesä on meille pohjoisen metsäläisille odotettu palkinto rännästä ja roudasta, mutta sen idylliseen kuvastoon tunkee muutakin kuin sinisenä liplattavia laineita ja mökkimetsän vienoa suhinaa. Kun ilmat alkavat lämmetä, alkaa myös limaisten sinilevälauttojen kukoistuskausi. Mitä kuumempi kesä, sitä runsaampia ja laajemmalle levinneitä ovat myös sinileväkukinnot.

Itämeri on maailman saastunein meri, jonka ekosysteemi on poikkeuksellisen haavoittuvainen. Sinilevä on yksi seuraus vesistöjen rehevöitymisestä, jota ei ole vuosien pinnistelyistä huolimatta saatu kuriin. Itämeri on kirjaimellisesti heikossa hapessa. Suurin saastuttaja on maatalous ja sen aiheuttama typpi- ja fosforikuormitus.

Itämeren suojeluun tarkoitettu maatalouden ympäristötuki ei ole valitettavasti toiminut toivotulla tavalla. Valtiontalouden tarkastusvirasto teki pari vuotta sitten tarkastuskertomuksen maatalouden ravinnepäästöjen vähentämisestä. Sen mukaan maatalouden ympäristökuormitusta ei ole saatu vähenemään Suomen EU-jäsenyyden aikana ja ympäristötuen vaikutus ravinnekuormituksen määrään on melko olematon. Raportissa todettiin myös, että tuotanto- ja tulotavoitteet ajavat ympäristötavoitteiden edelle.

Maatalouden ympäristötuen saamisen ehdot ovat käytännössä olleet aivan liian lepsuja. Ympäristötuesta on oikeastaan tullut pelkkä tavallinen tulotuki. Ympäristötukijärjestelmään käytetään vuosittain yli 300 miljoonaa euroa. On raivostuttavaa ajatella, että noin suuri summa kohdennetaan todellisuudessa niin huonosti. Kun tästä pitää ääntä eduskunnassa, nykyjärjestelmää puolustavat poliitikot toistelevat pontevasti, että tuilla on kuitenkin jarrutettu ravinnekuormituksen kasvua. Okei, mutta pääpointti on ollut ravinnepäästöjen huomattava vähentäminen, ei pelkkä kasvun jarruttelu.

Maatalouden ympäristötuki joutaa remonttiin. Tuet pitää jatkossa kohdistaa niin, että maatalouden aiheuttama vesistöjen ravinnekuormitus saadaan oikeasti laskemaan. Tarvitaan suojavyöhykkeitä, kosteikkoja ja tuen voimakkaampaa kohdistamista alueille, joista ravinteita huuhtoutuu mereen eniten. Myös lannoitusta tulisi huomattavasti vähentää. Ympäristötuen remontoimisen lisäksi myös öljyntorjuntakapasiteetti pitäisi saattaa ajanmukaiselle tasolle.

Itämerellä ei ole aikaa odottaa poliittisten jahkailujen tuloksia. Meren tilasta ovat kiinnostuneita kaikki, mutta tositoimiin sen suojelemiseksi tarvitaan paljon enemmän kuin hyvää tahtoa. Hallitusohjelmaan pitäisi kirjata selkeät suunnitelmat maatalouden ympäristötukijärjestelmän uudistamisesta ja öljyntorjuntakapasiteetin parantamisesta. Kuten Vihreät ovat monesti toistaneet: Itämeri on pitkävihainen.

Lepyttelyllä on kiire. Itämeren tilan parantaminen on oltava yksi seuraavan hallituksen ympäristöpolitiikan tärkeimmistä tavoitteista.

Kirjoitus on julkaistu myös Maaseudun tulevaisuudessa 13.4.2011

Tagit: itämeri, rehevöityminen, ympäristötuki, ympäristöpolitiikka, vesistöt

10 syytä äänestää Vihreitä vuonna 2011

Johanna — Tue, 05 Apr 2011 12:41:31 +0000

(Julkaistu myös Johanna Sumuvuoren ja Jukka Relanderin vuoden 2011 eduskuntavaalilehdessä)

Miksi nyt kannattaa äänestää vihreitä?

1) Poliittinen kartta on myllerryksessä ja protestimieliala yllä. Vihreät ei puolueena mielistele näkemyksiä, joiden mukaan Suomen pitäisi olla sulkeutuneempi ja nurkkakuntaisempi. Vihreät tekee politiikkaa omista arvolähtökohdistaan, ei gallupien perusteella. Vihreiden vaaliteemat ovat ympäristön suojeleminen, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä talous ja suvaitsevainen, avoimempi Suomi.

2) Yhteiskunta pysyy paremmin koossa, kun eriarvoisuus ja hyvinvointierot eivät pääse rehottamaan. Yhteiskuntaa on kehitettävä heikoimpien ehdoilla. Suomeen tehtiin viime vaalikaudella energia- ja ilmastopoliittinen selonteko. Vihreät ovat vaatineet eduskunnassa, että seuraavalla vaalikaudella on tehtävä köyhyyden vähentämiseen tähtäävä tulevaisuusohjelma. Vihreät kannattaa perustuloa, joka selkiyttää sosiaaliturvaa, kannustaa työntekoon ja tuo joustavuutta elämänmuutosten varalle.

3) Ympäristön- ja ilmastonsuojelussa tarvitaan valmiutta todellisiin tekoihin. Suomeen on säädettävä sitova ilmastolaki. Päästövähennyksiin on saatava vauhtia ja verotuksen painopistettä on edelleen siirrettävä työn verotuksesta kulutuksen ja ympäristön saastuttamisen verottamiseen. Vihreä jengi on valmis tositoimiin niin budjettiväännöissä kuin lainsäädännössäkin.

4) Energiapolitiikassa on panostettava säästöihin ja uusiutuviin. Tuulivoimasta saadaan täysi hyöty irti, kun siirrytään yhteisiin eurooppalaisiin älykkäisiin sähköverkkoihin. Jossain tuulee aina. Eduskuntamme historia ei tunne yhtään äänestystä, jossa vihreä edustaja olisi äänestänyt ydinvoiman puolesta. Ydinvoima on auringonlaskun energiamuoto, jolla on riskinsä, kuten viimeaikaiset tapahtumat osoittavat. Vihreiden mielestä ne riskit ovat liian suuria. Uraanin louhinta pilaa ympäristöä, pienikin virhe reaktorissa voi maksaa tuhansia ihmishenkiä ja jätteen neutraloituminen kestää lähes yhtä kauan ihmislaji on ollut olemassa. Vihreät sanoo ydinvoimalle selkeästi EI.

5) Itämeri on maailman saastunein meri, jonka alueella öljynkuljetukset vain lisääntyvät. Parin aluksen yhteentörmäys voisi jo aiheuttaa niin suuren öljyonnettomuuden, ettei Itämeren maiden tämänhetkinen öljyntorjuntakapasiteetti välttämättä riittäisi. Vihreät haluaa Suomeen riittävän ja ajanmukaisen öljyntorjuntakaluston. Myös maatalouden ympäristötukijärjestelmä on uudistettava Itämeren suojelemiseksi.

6) Tasa-arvoa ei ole Suomessa saavutettu. Palkkaerot rehottavat edelleen ja erityisesti naisia pompotetaan pätkätyökierteessä. Samapalkkaisuusohjelma on uudistettava ja sitä on toteutettava kunnianhimoisemmin. Vihreät kannattaa vanhempainvapaiden tasaisempaa jakamista paitsi tasa-arvon takia, myös lapsen edun takia. Myös vanhempainvapaiden kustannukset on jaettava kaikkien työnantajien kesken. Naisten työuralla etenemisen esteitä on määrätietoisesti purettava.

7) Tasa-arvon toteutuessa kaikki voittavat. Isyysvapaiden pitäminen on miesten oikeus, ei velvollisuus. Lasten kasvua on saatava seurata lattiatasolta. Vanhemmuudessa laatu ei riitä, tarvitaan myös määrää. Miehet kärsivät enemmän stressi- ja uupumusperäisistä sairauksista kuin naiset, tekevät enemmän itsemurhia, kuolevat useammin työtapaturmiin ja elävät keskimäärin lyhyemmän elämän kuin naiset. Vihreä tasa-arvopolitiikka lähtee siitä, että myös miesten asiat on saatava kuntoon.

8) Avoimuus kannattaa. Myös kansantaloudellisesti. Siihen on syynsä, että uusi talous kukoistaa New Yorkissa ja Piilaaksossa, mutta ei Texasin maaseudulla. Miksi meidän pitäisi siis ottaa oppia jälkimmäisestä? Yritysrahoitus pitää uudistaa tukemaan luovaa taloutta. Kaikki innovaatiot eivät ole sellaisia, jotka kolahtavat vain tippuessaan lattialle. Vihreät haluaa tukea luovien alojen kasvua.

9) Hyvä yhteiskunta on rikas myös henkisesti. Sivistyseroja on kavennettava. Perustuslaki takaa suomalaisille oikeuden sivistykseen ja kulttuuriin. Oikeus on taattava tallennusmuodosta riippumatta, myös netissä. Kirjastot ovat laajimmalle levinnein, demokraattisin ja rakastetuin kulttuuri-instituutio. Vihreiden mielestä toimintaedellytykset pitää taata, koska kirjastot voivat puolestaan taata, että ihmisten sivistykselliset oikeudet toteutuvat. Helsingin keskustakirjasto on Vihreiden mielestä kansallinen hanke ja siihen on saatava riittävä valtion rahoitus.

10) Maailman menossa ei pärjää mukana, jos opetus ontuu ja tutkimuksesta puuttuu resursseja.
Yliopistoja ei saa ajatella tuotekehityksen tukipalveluiden tuottajina. Aidosti uutta syntyy vain, jos saa etsiä vapaasti, ja huipulle on vain yksi tie: riittävästi rahoitettu perustutkimus. Sitä tehdään ilman kellokortteja, intohimosta ja rakkaudesta tietoon. Opiskelijoiden täytyy saada keskittyä täysipainoisesti opiskeluun. Vihreät kannattaa opintotuen sitomista indeksiin. Myös opintojen ja perhe-elämän yhteensovittamista on parannettava tekemällä opintotukeen huoltajakorotus.

Lisää hyviä syitä äänestää Vihreitä löytyy osoitteesta: www.vihreat.fi

Ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona 6.4. ja päättyy tiistaina 12.4. Varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina 17.4.2011