Rakenteellinen väkivalta 2000-luvulla

Kolumni, Stakesin Yhteiskuntablogiikka-blogi 5.10.2007

Neljäkymmentä vuotta sitten, marraskuussa 1967, perustettiin Marraskuun liike ajamaan syrjäytyneiden aseman parantamista. Samoihin aikoihin sosiologit heittivät pöytään käsitteen rakenteellisesta väkivallasta, jota yhteiskunta harjoittaa kaikkein heikoimpia kohtaan jättäessään heidät heitteille.

Rakenteellinen väkivalta on mielestäni totta tänäänkin, neljäkymmentä vuotta Marraskuun liikkeen perustamisen jälkeen. Yksi rakenteellisen väkivallan uhriksi joutunut ihmisryhmä Suomessa on asunnottomat. Asiasta on oltu huolissaan vuosikymmenet, mutta vielä 2000-luvun luovan luokan innovaatio-Suomessa on tuhansia asunnottomia.

Suomessa on viime vuodelta peräisin olevien tietojen perusteella noin 7400 asunnotonta, joista noin 4000 elää pääkaupunkiseudulla. Pitkäaikaisasunnottomia on arviolta 2200-2300, joista valtaosa asuu - tai siis "asuu" - pääkaupunkiseudulla.

Suomessa yleisimpiä asunnottomuudelle altistavia tekijöitä ovat pula kohtuuhintaisesta asumisesta, päihteiden väärinkäyttö, mielenterveysongelmat, perheväkivalta, köyhyys ja vankilasta vapautuminen.

Mikään määrä asunnottomille tarkoitettua tuettua asumista ei poista asunnottomuutta, ellei puututa itse asunnottomuuteen altistaviin tekijöihin: ihminen tarvitsee tukea päästäkseen eroon päihteistä, tukea parantuakseen mielenterveysongelmista ja tukea lopettaakseen väkivaltaisen suhteen. Palveluihin tarvitaan rahaa. Samoin tarvitaan rahaa riittävän minimitoimeentulon tason saavuttamiseksi. Niin ja tietenkin on varmistettava riittävä määrä tuettua asumista jo kaduille päätyneille.

Vapautuvien vankien kohdalla asunnottomuusriski on erityisen suuri. Olis syytä säätää lailla, ettei yksikään ihminen joudu suoraan kopista kadulle. On varmaan turha todeta, että oman kodin puute altistaa myös uusintarikollisuudelle ja sitä kautta vankilakierteelle.

Täysin tilastojen ulkopuolella on mahdollisesti jopa satoja nuoria, joiden kotiolot ovat sellaiset, ettei kotiin ole menemistä. Osa on suoranaisesti heitetty pois kodeistaan. Näiden nuorten olosuhteet käydä koulua kavereiden nurkista käsin ovat äärimmäisen hankalat.

Nykyinen hallitus on ohjelmassaan sitoutunut asunnottomuuden vähentämiseen. Pitkäaikaisasunnottomien asumisen järjestämiseen tarkoitettujen investointiavustusten tukiprosentti on tarkoitus korottaa 50:een, jonka lisäksi selvityksen alla on asuntorahaston tukien käyttöalueen laajentaminen palveluasumisessa. Asuntoministeri Jan Vapaavuori on nimennyt asunnottomuutta ratkaisemaan erityisen selvitysryhmän.

"Neljän viisaan ryhmän" jäseninä toimivat Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen, piispa Eero Huovinen ja Y-Säätiön toiminnanjohtaja Hannu Puttonen. Ryhmän neljäs jäsen on neljänkymmenen vuoden takaisen Marraskuun liikkeen aktiivi, lääketieteen tohtori ja entinen kansanedustaja Ilkka Taipale. Ryhmä antaa raporttinsa asunnottomuuden vähentämisestä näinä viikkoina. Tämän vuoden loppuun mennessä laaditaan ryhmän esitysten pohjalta pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma vuosille 2008-2011.

Ainakin parin puhelun perusteella "neljän viisaan" ryhmän tulevalta noin 10-kohtaiselta toimenpideohjelmalta on lupa odottaa totuttuun verrattuna ennakkoluulottomampia ja vahvempia esityksiä. Ainakin valmisteluvaiheessa vaikuttaa siltä, että parinkymmenen asteen talvipakkasia ei aiota enää pitää sopivana asumisympäristönä kanssaihmisille. Kuitenkin vasta tulevien vuosien budjettipainotukset näyttävät, ollaanko asunnottomuudelle oikeasti tekemässä jotain, vai vieläkinkö vain puhutaan, kuten viimeiset neljäkymmentä vuotta.

Johanna Sumuvuori

Stakesin Yhteiskuntablogiikka-blogi »