Maanalaista menoa! Otteita suomalaisen undergroundin historiasta (Tutkain 1999)

Kun Suomessa elettiin vielä aikaa, jolloin ravintoloissa oli solmiopakko ja ehkäisyvälineet olivat "saniteettitarvikkeita", luotiin Turussa ja Helsingissä uutta alakulttuuria, jossa yhdisteltiin rohkeasti päihteiden käyttö, erilaiset musiikkityylit ja avantgardistinen performanssitaide. Vuosien 1967 ja 1970 välillä vaikuttanut underground-liike ruumiillistui musiikillisesti turkulaisessa Suomen Talvisota 1939–1940 -orkesterissa sekä musiikin ja avangardistisen performanssitaiteen yhdistävässä helsinkiläisessä The Spermissä.

1960-luvun loppupuoli oli monessa mielessä murroksen aikaa. Samaan aikaan kun isänmaalliset ylioppilaat järjestivät soihtukulkueita, sikisi nuoren älymystön piireistä salakavalasti kulttuuriradikalistisia tendenssejä. Nuoria kulttuuriradikaaleja tuli niin konserttimuusikoiden, teatterintekijöiden ja kirjailijoiden kuin avantgardistienkin joukosta. Tätä nuorta älymystöä kiinnosti aseistariisunta, rasismin ongelmat, seksuaalipolitiikka ja tajunnan laajentaminen – puhumattakaan uudenlaisen, vallankumouksellisen kulttuurin luomisesta.

Ylioppilasradikaalit kokivat hengenheimolaisuutta kulttuurivallankumouksellisiin ja olivat osaltaan edistämässä uudenlaisten musiikkivirtauksien syntymistä Suomeen. Musiikkikulttuurissa tapahtui pieni vallankumous, kun huomattiin, ettei äänilevyjen tekeminen ollutkaan niin kallista. Vuosien 1967-68 aikana julkaistiinkin valtava määrä omakustanteita. Hippiliikkeen, kokeellisen musiikin, avantgardetaiteen ja establishmentin kyseenalaistavan kulttuuriradikaalin älymystön yhteisvaikutuksesta syntyi 60-luvun puolivälissä underground-liike, joka ammensi aineksia kaikista näistä. Underground-liike liitetään usein kuuluvaksi punk-liikkeeseen, mutta pikemminkin voi sanoa, että suomalainen punk syntyi undergroundista, tai sen tuhkasta.

Eräänlaisena lähtölaukauksena undergroundin synnylle voidaan pitää vuoden 1966 Jyväskylän kulttuuripäiviä, joilla ylioppilas Mauri Antero Numminen aiheutti pienoisen skandaalin laulamalla juhlayleisölle seksuaalioppaita. Numminen orkestereineen karkotettiin festivaalialueelta, eivätkä he saaneet poliisia millään vakuuttuneeksi siitä, että olivat toimineet täysin lain rajoissa esittäessään kappaleita oppaista, joita älapsikin voisi ostaa kirjakaupasta ja lukeaä. Virkavalta katsoi, että Numminen oli rikkonut vakavasti sukupuolikuria ja säädyllisyyttä. Vuoden 1966 kulttuuripäivät tunnettiin siitä lähtien paremmin Jyväskylän (sukupuoli)kesänä.

Underground-liike ei ollut henkilömäärältään järisyttävä. Helsingin underground-piireissä pyöri alle 50 ihmistä. Liikkeen varsinaisena syntymävuotena voi pitää vuotta 1967. Samana vuonna Jimi Hendrix kävi esiintymässä Kulttuuritalolla ja Woodstock-henkinen hippiaate löi läpi Suomessa. Pyhäinmiesten päivänä 1967 sai alkunsa legendaarinen underground-orkesteri Sperm, joka perustettiin alun perin nimellä "Pyhät miehet". Kokoonpanossa oli mukana taidekriitikko J.O. Mallander, kaitafilmiohjaaja Peter Widén ja Muusikko Pekka (Acu) Airaksinen. Myöhemmin, kesällä 1967 Spermin keulahahmoksi löydettiin yhtyeen todellinen puuhamies, performanssimestari Mattijuhani Koponen.

Sperm imi vaikutteita niin avantgardejazzista ja kokeellisesta nykymusiikista kuin Hendrixiltä ja The WHO:ltakin. Musiikin luomisessa käytettiin elementtinä puhdasta hälyä yhdistettynä säröisiin sähkökitaroihin, pakanalliseen viidakkorumpuun, saksofoniin ja massiivisiin pianosooloihin. Soittimina käytettiin myös autonavaimia ja vanhaa grammaria, jolla pyöritettiin pornolevyjä muun musiikin höysteeksi. Neuroottinen häly ja villin avantgardistiset lavaperformanssit tekivät Spermin esiintymisistä poikkitaiteellisia tapahtumia, joissa saatettiin heitellä lavalta yleisöön eläviä kanoja ja ruokaa. Joskus bändin jäsenet makasivat lavalla arkuissa. Sperm oli parikymmentä vuotta Turkan Jumalan teatteria edellä.

Sperm julkaisi yhden mini-lp:n ja yhden omakustanteisen pitkäsoiton. Molempien kaupallinen menestys jäi heikoksi. Yhtye järjesti Kulttuuritalolle vuoden 1968 helmikuussa kolmepäiväisen Sperm-festivaalin, jonne myytiin 42 pääsylippua. Orkesterin jäsenet eivät yleisöstä pahemmin välittäneetkään, vaan puuhailivat pilvipäissään valo- ja ääniperformansseja omaksi ilokseen.

U-yhtye Spermin toiminnan kumouksellisuus niin musiikkina, politiikkana, teatterina, uskontona kuin kaikkina kaunotaiteina on hyvin ilmeinen. Sperm on ilmiö, joka on syntynyt paskaintellektuellismin jälkeen. Muutama sana paskaintellektuellismista; Sitä voidaan myös nimittää lyhyttukkaiseksi radikalismiksi tai poliittiseksi radikalismiksi. (…) Tässä tuli U-yhtye Sperm 60-luvun loppupuolella. He tahtoivat kaiken oman ruumiin kautta. Heille merkitsi ääni, valo ja kosketus. Jo ensimmäisillä esityksillään he lähettivät katkeran viestin teidän vakavuuttanne ja fasistista touhukkuuttanne kohtaan, mutta te ette sitä ymmärtäneet vielä silloinkaan kun se oli jo liian myöhäistä –Sperm-julkaisut.

Koponen kirjassa "Ensimmäinen aalto": "Mä läksin Lappeenrannasta aikanaan. Mä oon sota-aikana syntynyt, -41, työläiskodista, ei poliittisesta mutta selvästi sosiaalidemokraattisesta työläisperheestä. Kuitenkin nuoruus teki sen, että Lappeenrannassa mä kuuluin kokoomuksen Kansallisiin Nuoriin – lähinnä sen takia, kun siellä oli kaikki frendit. Siellä sai pelata pingistä, kimmat antoi pillua, ja saatiin nähdä leffoja kun siellä ei oikein muuten nähnyt."

Mattijuhani Koposta voi pitää kiistattomasti suomalaisena Underground-kuninkaana. Kukaan muu ei koskaan mennyt radikaaleissa päähänpistoissaan niin pitkälle kuin Koponen. Ennen Spermiin rantautumistaan Koponen oli ehtinyt koluta kirkkokuoron, armeijan, putkan, näytellä Tampereen, Helsingin ja Jyväskylän ylioppilasteattereissa ja hankkia työkokemusta tekemällä raksahommia Saksassa sekä toimimalla "jonkinlaisena homoperheen aupair-tyttönä" Pariisissa.

Vuonna 1968 Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kulttuurikeskus järjesti 24.10 Vanhalle ylioppilastalolle juhlat Ihmisoikeuksien julistuksen syntymäpäivien kunniaksi. Mattijuhani Koponen oli kutsuttu juhlaan lausumaan runoa. Runon kruunasi Koposen striptease esitys, joka tietysti herätti syvää pahennusta.

Vielä suurempi skandaali syntyi, kun Koponen järjesti Spermin "klassisessa avantgardemusiikin konsertissa" 2.12 1968 legendaarisen yhdyntäperformanssin Vanhan ylioppilastalon flyygelin päällä. Esityksen tarkoitus oli symboloida "rauhan hierontaa" ja uuden aikakauden syntyä. Koponen on tiukasti väittänyt, että todellista aktia ei koskaan tapahtunut, koska häntä jännitti kauheasti, ja lavalla oli aivan liian kylmä että hommasta olisi voinut tulla mitään. Kaiken lisäksi hänen partnerinsa, jonka nimeä Koponen ei ole tähän päivään mennessä antanut julkisuuteen, oli tiukasti teipattu strategisista paikoista samana päivänä alkaneiden voimakkaiden kuukautisten vuoksi.

Vuotta myöhemmin, Ihmisoikeuksien julistuksen syntymäpäivänä 1969 poliisit pidättivät Koposen, joka päätyikin sitten Keravan nuorisovankilan kautta Turun lääninvankilaan. Tuomio: runonlausumisesta ja strippauksesta kaksi kuukautta, flyygeliyhdynnästä viisi kuukautta miinus yksi kuukausi ensikertalaisuudesta.

Suomalainen underground oli toki muutakin kuin The Sperm ja Mattijuhani Koponen. Helsingin undergroundpiirit julkaisivat radikaalia Ultra-lehteä, joka haistatti paskat koko systeemille ja joutui myös oikeusministeriön huomion kohteeksi halventaessaan oikeuslaitosta, presidenttiä, poliisia ja virkavaltaa yleensä. Merkittävä underground-orkesteri oli myöskin M.A Nummisen Sähkökvartetti, joka oli jonkinlainen romukaupasta haetuista komponenteista kyhätty koje, johon oli yhdistetty neljä eri soitinta. Numminen, Markku Into, Jarkko Laine ja kumppanit pyörittivät hetken aikaa jopa omaa underground-radio-ohjelmaa nimeltä "Maanalaista menoa" Ylen aalloilla.

Helsinkiläinen ja turkulainen underground erosivat merkittävästi toisistaan. Suomen Talvisota 1939-1940 -orkesteri oli kokoonpanoltaan turkulaisvoittoinen, ja teki musiikkia hieman eri asenteella kuin The Sperm. Suomen Talvisota teki myöskin moniulotteista performanssitaidetta, mutta maanläheisemmällä ja huumoripitoisemmalla otteella. Suomen Talvisodan eräänlaiseksi keulahahmoksi nousi somerolainen Rauli "Badding" Somerjoki. Sperm haistatti pitkät "systeemille", mutta Suomen Talvisota esiintyi kernaasti niin poliittisten järjestöjen tilaisuuksissa kuin kirjakustantajien avoimien ovien päivilläkin. Suomen Talvisodassa vaikutti Baddingin ohella mm. M.A Numminen, Markku Into ja Jarkko Laine. Talvisodan musiikki oli tyyliltään bluesrockhenkistä ja jopa kansan syvempiin riveihin uppoavaa. Sanoitukset olivat helposti avautuvia, ja niitä voidaan pitää merkittävänä tienraivaajana suomalaisen rocklyriikan synnylle.

Helsinkiläinen underground-koulukunta erosi päihdepolitiikassaan turkulaisesta siinä, että stadissa pössyteltiin pilveä, Turussa sekoitettiin päät viinalla. Helsinkiläiset pitivät turkulaisia UG-kavereita hyvinä tyyppeinä, mutta jokseenkin kevyesti otettavina alakulttuurin rakentajina.

"Mä oon aina nähnyt turkulaisten poikien jutun ennemminkin esteettisenä leikkinä kuin todellisena undergroundina, johon mun mielestä on aina kuulunut se, että pistetään fyysisesti kaikki alttiiksi." –Mattijuhani Koponen kirjassa Ensimmäinen aalto.

1970-luvun saapuessa undergroundliike alkoi hiljaa hiipua itsestään hiilloksiin. Ihmiset hajaantuivat kuka minnekin. Jonkinlainen rooli lienee ollut joidenkin kohdalla myös niin kutsutulla aikuiseksi kasvamisella ja ainaiseen avantgardehillumiseen kyllästymisellä.

Vuonna 1987 Mattijuhani Koponen järjesti Vanhalle ylioppilastalolle suomalaisen undergroundin viralliset hautajaiset. Kutsussa luki: äUndergroundkuninkaan kuolema? Mattijuhani Koposen taiteilijajuhla. Juhlakalua kunnioittavat tiettävästi läsnäolollaan rikos- ja edesmennyt huoltopoliisi sekä yksi vankilanjohtaja monien Koposen taiteilijatuttujen lisäksiä. Hautajaisiin osallistui viisikymmentä ihmistä. Koponen itse makasi ruumisarkussa, kunnes nousi sieltä ja alkoi heitellä reikäleipiä yleisölleen. Undergroundia oli kuoppaamassa suunnilleen yhtä paljon ihmisiä kuin sitä oli synnyttämässäkin.

Muutama undergroundmestari puuhailee edelleen taiteen parissa, joskaan ei kovin maanalaisesti. Mattijuhani Koposelta on juuri ilmestynyt uusi runokokoelma ja Jarkko Laine on sittemmin kunnostautunut Parnasson päätoimittajana ja kokoomuksen kansanedustajaehdokkaana. M.A Numminen lauleskeli seksuaalioppaita Vanhalla ylioppilastalolla vuoden 1999 sosiologian opiskelijain vuosijuhlassa, eikä virkavaltaa näkynyt eikä kuulunut mailla halmeilla.

Johanna Sumuvuori

Lähteet:
- Lindfors, Salo: Ensimmäinen aalto. Helsingin underground 1967-1979. Kustannus Oy Odessa 1988
- Bruun, Lindfors, Luoto, Salo: JeeJeeJee, Suomalaisen rockin historia. WSOY 1998
- Kolbe: Eliitti, traditio, murros. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta 1960-1990. Otava 1996