 |
Suomen mallilla hyvinvointiin
(YDIN 1/2003)
Julkisessa keskustelussa ollaan tämän tästä huolestuneita
Suomen valtion taloudellisesta kilpailukyvystä
ja pelätään päivää, jolloin Nokia ja muut suuryrityksemme pakkaavat laukkunsa ja lähtevät alhaisempien verojen ja
halvemman työvoiman perään muille maille. Anu Kantolan ja Mikko Kauton Sitralle tekemän raportin valossa pelko
on toistaiseksi liioiteltua. Kantola tarkastelee artikkelissaan Suomen asemaa globaalitaloudessa ja verokilpailun vaikutusta
Suomen kansantaloudelle. Näyttää siltä, että yritysten sijoituspaikkapäätöksiä eivät ohjaa niinkään veroprosentit kuin työvoiman
saatavuus ja markkinaympäristö. Lisäksi Suomen veroaste on kansainvälisissä vertailuissa edelleen kilpailukykyinen.
Vertailtaessa Suomea muihin maihin on myös muistettava, että täällä verojen vastineeksi saa toimivia julkisia palveluita.
Myös muut raportin teemat osuvat hyvin yhteiskunnallisen keskustelun ytimeen: Suomen talouskasvun ja hyvinvointivaltion
turvaaminen, julkisen sektorin rahoitus, kuntien ja valtion suhteet, aluepolitiikka ja väestön ikääntyminen sekä siihen liittyvä
huoltosuhteen heikkeneminen. Teos on pintaa raapaiseva yleiskatsaus Suomen hyvinvointivaltion kehittämiseen liittyvistä
menneisyyden ja tulevaisuuden valinnoista sekä talouden ja julkisen sektorin toimijoiden välisistä haasteista. Raportti tarjoaa
kuitenkin mahdollisuuden pirstaleisia lehtiartikkeleita paremmin kokonaiskuvan saamiseen suomalaisen hyvinvointipolitiikan
haasteista globaalissa ympäristössä. Se on paljon alle 200-sivuiselta raportilta.
Raportin vastaus hyvivointiyhteiskunnan säilyttämisen haasteeseen ei ole yllättävä: tarvitaan talouskasvua sekä työttömyysasteen
alentamista. Erityisesti rakenteelliseen työttömyyteen olisi puututtava ripeästi. Rakenteellisessa työttömyydessä kysymys ei ole
työvoimapulasta, vaan sopivan työvoiman pulasta. Työttömyyden hoitoon käytetyt työvoimapoliittiset toimenpiteet ovat tähän
mennessä osoittautuneet riittämättömiksi työttömyyden alentamisessa. Suuri haaste suomalaiselle työvoimapolitiikalle tulevaisuudessa
onkin sen toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointi. Työttömyyden rinnalla päänvaivaa aiheuttaa ikääntyvän väestön palveluiden ja
eläkkeiden turvaaminen sekä palvelujen järjestäminen alueellisesti tasapainoisesti.
Kirjassa ei esitetä yksityiskohtaisia ehdotuksia parhaan mahdollisen yhteiskuntapolitiikan tekemiseen, vaan annetaan
pikemminkin suuntaviivoja keskustelun pohjaksi. Esipuheessa todetaan optimistisesti, että hyvinvointivaltio ei ole akuutissa
kriisissä eikä sen perusrakenteita ole purettu, vaikka säästöjä ja leikkauksia on viime vuosina tehtykin. Englantilaistutkija
Hugh Hecloa lainaten: hyvinvointivaltio on syntyhistoriastaan lähtien ollut kriisissä. Tällä Heclo tarkoittaa sitä, että hyvinvointivaltion
kehitys on aina ollut ja tulee olemaan kiihkeän poliittisen taistelun kohteena.
Kantola ja Kautto korostavat, että uskottavan uuden hyvinvoinnin mallin luominen Suomelle on valintakysymys, joka vaatii
voimakasta poliittista tahtoa ja tietoisia linjauksia niin mallin sovelluksista kuin rahoituksen turvaamisestakin. Huonompi vaihtoehto
on tulevaisuuden uskoa nakertava jatkuva kriisin ilmapiiri, jatkuvat leikkaukset ja julkisen sektorin vähittäinen rapautuminen. Vaalit
ovat tulossa, joten voisi kuvitella että kiihkeä poliittinen kriisikeskustelu jatkuu tavallistakin kiivaampana. Toivottavasti siitä syntyy
siemen uuden mallin hahmottelemiseen.
Johanna Sumuvuori
Anu Kantola ja Mikko Kautto
Hyvinvoinnin valinnat. Suomen malli 2000-luvulla
Sitran julkaisusarja, Edita 2002
172 sivua
|
 |
 |
