Markkinakuri ja managerivalta

(YDIN 2002)

Anu Kantolan 1990-luvun talouskriisiä käsittelevä väitöskirja pureutuu terävästi analysoiden siihen, miten lama ja siihen johtaneet syyt hahmottuivat poliittisen eliitin mielissä. Tutkimus on rakennettu Suomen itsenäisyyden juhlarahaston (Sitra) vuonna 1995 teettämien talouspolitiikan päättäjien haastatteluiden sekä filosofi Michel Foucaultin hallinnan käsitteen pohjalle. Sitran haastatteluissa ovat edustettuina tärkeimmät suomalaiset raha- finanssi- ja tulopolitiikan päättäjät sekä taloustieteilijät. Kantolan missio on ollut selvittää näiden valmiiden aineistojen pohjalta, mitä tämän poliittisen eliitin mielestä 1990-luvun talouskriisissä tapahtui.

Foucaultin hallinnan käsite kuvaa melko hyvin sitä eetosta, minkä poliittinen päättäjä itselleen rakentaa vaikeissa tilanteissa. Kantola kuvaa hallintaa prosessina, jossa yksilö joutuu ottamaan kantaa erilaisiin kysymyksiin ja määrittelemään asemansa suhteessa niihin. Ihmiset tuottavat hallintaa halutessaan selittää omaa asemaansa ja ympäröivää yhteiskuntaa.

Kantolan analyysin perimmäinen pyrkimys ei ole kertoa, mitä 1990-luvun talouskriisissä todella tapahtui, vaan analysoida niitä tapoja, joilla asioista puhutaan. Tavoitteena on siten kuvata poliittisten päättäjien tapaa vastata siihen, kuinka hallita talouskriisissä. Valmiiden aineistojen käyttö vuodelta 1995 on Kantolan mukaan mahdollistanut myös hallinnan analyysissä tarpeellisen historiallisen kontekstin säilyttämisen.

Terve kilpailu, sairas sääntely

Talouskriisin lähtölaukauksena voi katsoa olevan pääomamarkkinoiden vähittäisen vapauttamisen 1980-luvulla ja siirtymisen vahvan markan politiikkaan. Tutkimuksessa halutaan päättäjiltä vastaus kysymykseen, miten siirtymää kohti markkinavetoisempaa maailmaa perustellaan ja tulkitaan. Kantola havaitsi aineistoja läpikäydessään, että odotetut rintamalinjat perinteisen vasemmiston ja oikeiston välillä ei toiminutkaan - uuteen markkinavetoiseen järjestelmään siirtyminen nähtiin "pakon sanelemana" eurooppalaisena kehityskulkuna niin oikealla kuin vasemmallakin, niin työnantajajärjestöissä kuin ay-liikkeessäkin.

Suomalaisen vientiteollisuuden tukeminen devalvaatiopolitiikalla nähtiin syynä teollisuuden "tehottomuuteen". Tehokkuuden lisääminen onkin mantra, joka toistuu useiden haastateltavien puheissa. Sääntelystä puhutaan "sairautena" ja markkinat nähdään tervehdyttävänä järjestyksenä, joka väistämättä edistää tehokkuuden lisääntymistä esimerkiksi karsimalla turhia yrityksiä pois konkurssien kautta. Talouskriisistä johtunut velkaantuminen ja talouden ylikuumeneminen saa päättäjien tulkinnoissa moraalisen kaiun ja syy vyörytetään rahan vapaudesta "huumaantuneille" tai "seonneille" kansalaisille. Laman syitä ei nähdä niinkään harjoitetussa talouspolitiikassa, vaan "syvällä yhteiskunnassa", jossa kansa käyttäytyy välinpitämättömästi vain omaa etuaan ajatellen.

Markkinoiden avaaminen ja seurannut talouskriisi saa harvat haastateltavat huolestumaan kasvaneesta työttömyydestä - päinvastoin - monet näkevät että työttömyyden kasvu on ollut hinta joka on maksettu hyvänä pidetystä tehokkuuden kasvusta.

Jatkuvan kriisin politiikka

Kantola kuvaa osuvasti, miten talouskriisi johti päätöksenteossa ikään kuin jatkuvan kriisin politiikkaan, joka perustuu siihen että talous on jatkuvasti kriisialttiina ja vaatii kurinalaista valtiontaloutta ja säästämistä. Varautuminen markkinoiden ennustamattomuuteen vaatii valppautta ja menojen pitämistä kurissa.

Tämä onkin Kantolan tutkimuksen yksi perustavanlaatuinen havainto: politiikka on menettänyt yhä enemmän merkitystään taloudellisessa hallinnassa, kun markkinoiden ennustamattomuus on uhka kansantaloudelle niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Kuten Kantola kirjoittaa: "Huonoina aikoina leikataan, koska ei ole varaa muuhun, hyvinä aikoina leikataan, koska varaudutaan huonoihin aikoihin".

Talouskriisin suomalaisissa päättäjissä synnyttämää "hallinnan eetosta" Kantola kutsuu managerialismiksi ja siteeraa Christopher Pollittia (1990): "Managerialismi on joukko uskomuksia ja käytäntöjä, joiden sydämessä polttaa harvoin testattu ajatus siitä, että asioiden parempi hoitaminen (management) on tehokas ratkaisu laajoihin taloudellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin."

Vaikka väitöskirja ei kokonaisuudessaan olekaan mitään kevyttä kesälukemistoa, Kantolan selkeä kirjoitustyyli ja päättäjien haastatteluiden puhekieliset siteeraukset elävöittävät sitä mukavasti. Kantolan kirjaa voisi suositella lämpimästi kenelle vain poliittista elämää ja yhteiskuntaa seuraavalle, mutta erityisesti suosittelisin sitä kvalitatiivista tutkielmaa harkitseville tai valmisteleville opiskelijoille, jotka voivat saada tutkimuksen tekotavasta luovia ideoita.

Johanna Sumuvuori

Anu Kantola:
Markkinakuri ja managerivalta
Poliittinen hallinta Suomen 1990-luvun talouskriisissä
Julkaisija: Helsingin yliopiston viestinnän laitos
Kustantaja: Pallas-sarja, Loki-kirjat 2002