Murtuvia miehenkuvia

(YDIN 5/1998)

Millaista on olla mies? Brittiläinen koreografi Lloyd Newson ja hänen perustamansa DV8 tanssiryhmä ovat halunneet kertoa sen ihmisille ympäri maailmaa. DV8:n liiketeatteriesitys Enter Achilles paljastaa yleisölleen monta erilaista miesroolia: machon, herkistelijän, homon, sankarin, pellen ja paljon muita.

DV8 esittää fyysistä liiketeatteria, jonka tehtävänä on ravistella ihmisten mielikuvia tanssiteatterista ja siitä mitä sen pitäisi olla. Lavalla kosketellaan, kähmitään, kiusataan, rikotaan tuoppeja, sotketaan, läträtään kaljalla ja partavaahdolla ja murhataan pumpattava Barbara niin että veri roiskuu. Enter Achilles on lämpimän irorinen tarina machokulttuurista ja miehisyyden paineista.

DV8 perustettiin vuonna 1986, kun joukko itsenäisiä ammattitanssijoita kyllästyi vallitseviin – niin modernin kuin klassisenkin – tanssin suuntauksiin ja niihin liittyviin ennakkoluuloihin. Ryhmä on tuottanut 11 kansainvälisesti arvostettua tanssiteosta ja kolme palkittua TV-elokuvaa. Enter Achillesin ensimmäinen näyttämöversio esitettiin vuonna 1995. Tällä hetkellä ryhmässä on vain kolme alkuperäistä jäsentä.

Ohjaaja Lloyd Newsonin taiteellisena tavoitteena on ollut lisätä tanssiin merkitys, ei pelkästään antaa sille muotoa. Newson itse sanoo: – Perustaessani DV8:n halusin laajentaa tanssin näkökulmaa ja tehdä siitä läheisempää ihmisille. Pidän termiä liike parempana kuin tanssi, sillä mielestäni tanssi on vain yhdenlaista liikettä. Siksi kutsumme itseämme Fyysiseksi Teatteriksi (Physical Theatre), emme tanssiteatteriryhmäksi. Sana tanssi aiheuttaa liikaa rajoittavia mielleyhtymiä. Toivoisin, että tanssi olisi enemmän kuin akrobatiikkaa. Mitä suuremmassa määrin se kuitenkin päätyy olemaan sitä, mitä voit vain vartalollasi tehdä. DV8:n määritelmänä on, että jos sääri on heitetty korvan taakse, niin miksi se on siellä?

Lloyd Newsonin ohjaamien teosten aiheet ovat vaihdelleet seksuaalisuudesta vieraantuneisuuteen, henkilöhahmot sarjamurhaajista homoseksuaaleihin. Teemana on siis lähes aina jonkinlainen poikkeavuus: ryhmän nimikin (DV8) on lausuttuna ’deviate’ - poiketa. Enter Achillesissa Newson avaa oven machokulttuuriin ja sen mukana tuomiin miehisyyden paineisiin. Enter Achillesissa machokulttuurin julkilausumattomat pelot ja aggressiot purkautuvat värikkäästi pukeutuneeseen, homoksi epäiltyyn mieheen.

Enter Achilles alkaa kohtauksella, jossa nuori mies viettää herkkiä hetkiä pumpattavan seksinuken kanssa. Kiintymys on aitoa, sillä mies ei välitä vastata oikean naisen puhelinvastaajaan jättämään viestiin. Makuuhuoneesta siirrytään pubiin, jonka lavasteet on oivaltavasti alimitoitettu, että estradilla liikkuvat miehet on saatu näyttämään isommilta. Pubimiljööseen kuuluu brittiläisen olutkulttuurin perusvarusteet: baaritiski, tikkataulu, televisio josta tulee jalkapalloa sekä tietysti oluttuoppeja, joilla tanssijat kikkailevat mitä kummallisimmissa asennoissa.

Pubin miesremmi on kokoontunut viettämään reipasta poikien iltaa tukat suittuina ja puvut päällä. Miehet heittävät tikkaa, polttavat tupakkaa, läpsivät ja kiusoittelevat toisiaan yrittäen samalla todistella omaa miehisyyttään. Jokaisessa kosketuksessa, leikillisessäkin, on mukana ripaus aggressiivisuutta.

Teoksen varsinaiseksi sankariksi nousee homoksi epäilty, värikkäästi pukeutunut kaunis mies, jonka vaatteiden alta paljastuukin supermiehen asu viittoineen. Supermies esittääkin koko teoksen upeimman spektaakkelin kipuamalla sulavasti köyttä pitkin Merikaapelihallin kattoon vetäen erään kiusaajista mukanaan. Supermies on kuitenkin machokulttuurin uhri, kuten myös pumpattavaan seksinukkeensa rakastunut nuorukainen, jonka muovisen ystävättären hänen machoystävänsä silpovat kappaleiksi. Ennen silpomista he pelaavat nukela jalkapalloa ja yrittävät äraiskataä sillä homoksi epäilemänsä supermiehen. Itkut ei auta, pojat ovat poikia.

Enter Achilles ei ole mikään tavanomainen kulttuurielämys. Lloyd Newsonin ja DV8:n tanssiteos murtaa niin esteettisiä kuin fyysisiäkin rajoja, ja yhdistää ruumiin kulttuurin, arkkitehtuurin ja musiikin hienoksi taidekokonaisuudeksi. Newson on halunnut tuoda teokseen myös poliittisen näkökulman, koska hänestä äkaikki estetiikka on poliittistaä, vaikka monet ihmiset eivät usko sitä.

Enter Achillesta voinee pitää seksuaalipoliittisena kannanottona, joka pyrkii kyseenalaistamaan vallitsevaa mieskulttuuria. Kahdeksanmiehinen DV8 tuo esiintymislavalle henkeäsalpaavan fyysisen ulottuvuuden, joka suorastaan pursuaa testosteronia.

Johanna Sumuvuori