Rauhaa ensi vuosituhannelle

(YDIN 3/1999)

Haagin kansainvälinen rauhankonferenssi 11.-16.5.1999

Toukokuiseen Haagin kansainväliseen rauhankonferenssiin osallistui hurjimpien arvioiden mukaan noin 10 000 ihmistä. Mukana oli valtioiden edustajia ja järjestöaktiiveja ympäri maailmaa; aina arkkipiispa Desmond Tutusta pääsihteeri Kofi Annaniin ja Nobel-palkittuun Jose Ramos-Hortaan. Tapahtuma järjestettiin sata vuotta ensimmäisen Haagin ministereiden välisen rauhankonferenssin jälkeen, jonka Venäjän keisari Nikolai II kutsui koolle vuonna 1899.

Satavuotiaan konferenssin tavoite ei ollut vaatimaton; erilaisten seminaarien ja työryhmien yhteenvetona tullaan muotoilemaan ohjelma sotien poistamiseksi ja kestävän rauhan rakentamiseksi ensi vuosituhannelle. Vaikka seminaarien pääpaino olikin aseellisissa konflikteissa ja ihmisoikeuksissa, konferenssissa pohdittiin myös ympäristö- ja kehitysongelmia.

Viisipäiväisen konferenssin anti koostui lukuisista paneeleista, seminaareista, työryhmistä ja kulttuuritapahtumista. Eniten tunkua tunkua oli Jan Öbergin ja Johan Galtungin vetämiin Kosovo-workshoppeihin, joissa pohdittiin, mikä Balkanilla on mennyt 90-luvulla vikaan ja miten kansainvälinen yhteisö olisi voinut toimia paremmin konfliktien ehkäisemiseksi.

Öberg kritisoi Naton Balkanilla ottamaa rauhanturvaajan roolia, ja letkautti yleisölle, että UN on nyt United Natos. Öbergin mukaan ei voida olettaa, että Naton pommitusten jälkeen Jugoslaviassa luotettaisiin Natoon rauhanturvauskysymyksissä. Öberg esitteli lopuksi 57-kohtaisen listan kansainvälisen yhteisön tekemistä virheistä Balkanilla vuosina 1991-99. Galtungin mielestä Kosovon pakolaisille tulee tarjota mahdollisuus palata kotiseuduilleen YK:n tuella ja myötävaikutuksella. Alkuhätiin YK voisi lähettää rauhanturvajoukkojaan kolmeksi vuodeksi Kosovoon valvomaan tilannetta. Galtung korosti vielä, että Jugoslavian eri etnisten ryhmien rauhanomainen rinnakkaiselo ei tule toteutumaan vielä pitkään aikaan, mikä on otettava huomioon asetettaessa tavoitteita rauhanturvaamiselle.Vaikka Kosovosta luonnollisesti puhuttiin paneeleissa paljon, se ei ollut konferenssissa pääroolissa, kuten Helsingin sanomissa annettiin ymmärtää.

Konferenssissa keskusteltiin paljon globalisaation vaikutuksista, ihmisoikeuksista, ympäristöstä ja kehitysongelmista. Globalisaatiokehityksen vaikutuksia rauhan säilymiselle käsittelevässä paneelissa L’Observatoire de la Mondialisationin puheenjohtaja Susan George totesi, että jos globalisaatio jatkuu nykyiseen malliin, pääkysymys ei ole enää äkuka saa suurimman palan kakustaä, vaan äkenellä on oikeus selviytyää. Globalisaatioseminaareissa pohdinta muodostui vähän yksipuoliseksi, kun panelisteista ei juurikaan löytynyt toisen näkökulman edustajia. Kaikki olivat jokseenkin yksimielisiä siitä, että politiikalle tulee palauttaa se merkitys, jonka ylikansallinen markkinatalous on siltä vienyt. Seminaarissa kiiteltiin kansalaisjärjestöverkostoja, jotka ovat jo ryhtyneet työhön globalisaation haittavaikutuksia vastaan. Hyvänä esimerkkinä mainittiin JUBILEE 2000 ökampanja, joka toimii köyhimpien kehitysmaiden velkojen anteeksiantamisen puolesta. Haagin lukuisissa paneeleissa ja seminaareissa painotettiin, että rauhankysymyksiä ei voi irrottaa maailman ympäristö- ja kehitysongelmista.

Jos Haagin konferenssin sanomaa koettaa puristaa yhdeksi sloganiksi, se voisi olla ytimekkäästi äkansalaisyhteiskunnan vahvistaminenä. Haagissa sen puolesta puhuivat niin ruohonjuuritason aktivistit kuin monet valtioidenkin edustajat. Suomen YK-liiton puheenjohtaja Sirpa Pietikäinen pohdiskeli ansiokkaasti nykyisen maailmanlaajuisen kansalaisjärjestöverkoston vahvuutta ja kehittämisen mahdollisuuksia. Pietikäinen ravisteli illuusioita valtioiden itsenäisyydestä ja vahvuudesta ja puhui YK:n ja kansalaisjärjestöjen vaikutusvallan lisäämisen puolesta. Tärkeimpiä keinoja kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseksi ovat Pietikäisen mukaan järjestöjen verkostoituminen ja konkreettinen yhteistoiminta.

Kansalaisjärjestöt verkottuvatkin vinhaa vauhtia koko ajan. Suurin ongelma ei informaatioyhteiskunnan aikakaudella lienekään kommunikaation toimivuus, vaan se, miten järjestöt voisivat todella toimia konkreettisesti päämääriensä puolesta, oli kyseessä sitten ydinaseet, lapsisotilaat, ympäristö- ja kehitysongelmat tai kansainvälinen asekauppa.

Haagin konferenssi tarjosi niin järjestöjen verkottumiselle kuin rauhanhengen nostattamisellekin loistavat, kansainväliset puitteet. Nyt voi vain toivoa, että toukokuussa valtioiden väliselle Euroopan hallitusten välisille kokoukselle ja YK:n yleiskokoukselle luovutettava Haagin raportti otettaisiin vastaan sille kuuluvalla arvokkuudella. Konferenssi on vasta alkua jatkuvalle kansainväliselle kampanjalle, jonka ensisijaiset tavoitteet ovat aseviennin vähentäminen, ydinaseriisunta, ihmisoikeuslainsäädännön kehittäminen ja eriarvoisuuden poistaminen maailman rikkaimpien ja köyhimpien väliltä. Haagin hengen voi tiivistää UNESCOn lausumaan: "Sama laji, joka loi sodan, pystyy keksimään myös rauhan."

Johanna Sumuvuori