Rotunaisia ja feminismejä – Nais- ja kehitystutkimuksen risteyskohtia

(YDIN 1/2000)

Vastapainon viime vuoden puolella julkaisema artikkelikokoelma Rotunaisia ja feminismejä on kotimainen katsaus postkoloniaalin feminismin suuntauksiin. Kyseisen suuntauksen tutkimusta ja kirjallisuutta on harjoitettu tähän mennessä Suomessa varsin vähän, joten teos löytänee paikkansa kotimaisen feministisiä teorioita käsittelevän kirjallisuuden parissa. Teoksen kirjoittajakunta koostuu eri maalaisista tutkijoista ja kansalaisaktivisteista.

Postkoloniaalin feminismin lähtökohtana on kyseenalaistaa perinteisen länsimaisen feministisen diskurssin hegemoninen asema ja sen tuottamat yksisilmäiset määrittelyt kolmannen maailman äalistetuista ja heikoistaä naisista. Postkoloniaali feminismi juontaa juurensa Yhdysvaltojen johtavissa yliopistoissa työskentelevien mustien naisten keskuudesta. Keskiluokkaisista lähtökohdistaan huolimatta pohjoisamerikkalainen postkoloniaali feminismi nousi esiin ämarginaalin äänenää, joka halusi paljastaa mustien naisten toiseuden amerikkalaisessa rodullistuneessa yhteiskunnassa. Keskustelu levisi vähitellen muuallekin maailmaan ja laajeni koskemaan kolmannen maailman naisten toiseutta länsimaisessa feministisessa diskurssissa.

Postkoloniaalin feminismin klassikkona on pidetty Chandra Talpade Mohantyn vuonna 1984 ilmestynyttä artikkelia "Lännen silmien alla" (Under the Western Eyes), joka on julkaistu suomennettuna myös tässä artikkelikokoelmassa. Mohanty on kritisoinut länsimaisia feministejä ennen kaikkea siitä, että he kuvaavat kolmannen maailman naiset yhdenmukaiseksi subjektiksi, joka on samanlainen kaikkialla ja jättävät merkittävät kulttuuriset eroavuudet huomioimatta. Samaan virheeseen sorrutaan usein kuvattaessa kolmannen maailman uskontoja. Tutkija Susanne Dahlgrenin artikkelissa tarjotaan uusi näkökulma islamilaiseen uskontoon ja kulttuuriin, ja korostetaan, että sen kummemmin kolmannen maailman naiset yleensä kuin islamkaan eivät ole kulttuurisia monoliittejä.

Kirjassa analysoidaan postkoloniaalin feminismin käsitteillä niin erilaisia naiskuvia, uskontoja, kansalaistoimintaa, ruumiin kulttuuria kuin tiedettäkin. Tarkastelun alla on myös naisten rooli kolmansien maiden erilaisissa ympäristö- ja kehitysprojekteissa. Artikkelien kirjoittajilla on hyvinkin erilaisia lähtökohtia ja lähestymistapoja, mutta heitä yhdistää pyrkimys tulkita perinteistä feminististä diskurssia totutusta poikkeavalla tavalla ja reflektoida kriittisesti myös omaa toimintaansa aktivisteina ja tutkijoina. Kirja ei ole teoreettisesti raskas, ja se avautunee helposti niillekin, jotka eivät tunne feminististen teorioiden käyttämää käsitteistöä. Kirjan kirjoittajat ovat kaikki naisia, mikä ei välttämättä ole itsetarkoituksellinen valinta. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan pelota miehiä pois feministisen kehityskriittisen keskustelun parista.

Johanna Sumuvuori

Jaana Airaksinen ja Tuula Ripatti (toim.):
Rotunaisia ja feminismejä
Nais- ja kehitystutkimuksen risteyskohtia
Osuuskunta Vastapaino, 1999.