YK:n päivänä Rautatientorilla 24.10.2003

(Sadankomitean edustajana)

Rauhanliikkeen näkökulmasta on ollut surullista seurata Yhdistyneiden kansakuntien alamäkeä. Sitä mukaa kun "ennaltaehkäisevän iskun" ja "rauhaanpakottamisen" kaltaiset sapelinkalistelukäsitteet ovat saaneet sijaa kansainvälisessä politiikassa, YK:n arvovalta ja sen mahdollisuudet vaikuttaa ovat rapisseet.

Tilanne, jossa maailmalla valtaan päässeet konservatiivihallinnot "yhdysvallat etunenässä" kilpaa nakertavat sitä, minkä YK on vuosikymmenten varrella rakentanut, on kestämätön.

Pasifistinen rauhanliike on Suomessakin johdonmukaisesti tukenut Yhdistyneiden Kansakuntien kaltaisen monenkeskisen konfliktinhallintajärjestelmän vahvistamista.

Mihin rauhanliikkeen pitäisi nykytilanteessa keskittyä? Puimaan nyrkkiä Yhdyvalloille vai ripottelemaan tuhkaa itsensä ja YK:n päälle? Mielestäni ei kumpaankaan. Hedelmällisempää on esimerkiksi pohtia sitä, miten uskottavasti haastetaan terrorismin vastaisen sodan ja asevarustelun logiikka ja miten tämä haaste saadaan saadaan vietyä teorian tasolta käytäntöön.

Vaikutusväylistä YK on jatkossakin avainasemassa, mutta niin on meidän kannaltamme entistä enemmän myös Euroopan unioni. Kuten Sadankomitean syksyllä julkaisemassa Pasifistin taskukirjassa todetaan, yhtenä eurooppalaisen rauhanliikkeen keskeisenä tavoitteena voi tällä hetkellä pitää sellaisen Euroopan unionin rakentamista, joka pyrkii ratkaisemaan konflikteja maailmanlaajuisesti ja rauhanomaisesti. Tämän ei kuitenkaan tule merkitä EU:n militarisointia ja asevarustelukilpailun aloittamista Yhdysvaltojen kanssa, vaan satsausta siviilikriisinhallintaan ja uskoa laaja-alaiseen ja pehmeitä vaihtoehtoja etsivään turvallisuuspolitiikkaan viholliskuvien luonnin sijasta. EU:n tulisi niin ikään väsymättömästi ajaa myös YK:n ja sen turvallisuusneuvoston ja kansainvälisen rikostuomioistuimen roolin ensisijaisuutta globaalien kriisien hallinnassa.

Eilen, YK:n päivän aattona uutisissa kerrottiin, että Suomen pääesikunta selvittää mahdollisuuksia hankkia Hornet-hävittäjiin pitkälle kantavia risteilyohjuksia tai liitopommeja. Kyseessä on Suomen maavoimien ns. iskukykyselvitys. Asiasta on tarkoitus päättää ensi vuonna suomen puolustusselonteon yhteydessä.

Kotimaamme turvallisuuspolitiikkaan liittyvä julkinen keskustelu keskittyykin yleensä joko pohdintaan pääesikunnan uusista asehankinnoista tai sitten jankkaamiseen siitä, pitäisikö Suomen liittyä Natoon vai Euroopan Unionin yhteiseen puolustukseen. Harvemmin keskustellaan siitä, miten voimavaroja voitaisiin kohdentaa kriisien ennaltaehkäisemiseen ja kriisinhallintaan. Olisi vähintäänkin toivottavaa, että Suomi keskittyisi niin kansallisilla kuin kansainvälisikkäkin areenoilla edistämään konfliktien ennaltaehkäisyyn ja hallintaan perustuvia toimia ja huomioimaan myös turvallisuuden laajemmassa mielessä kuin asevarustelun lisäämisenä. Yksi konkreettinen tapa ennaltaehkäistä kriisejä ja parantaa maailman kansalaisten turvallisuutta on panostaa kehitysyhteistyöhön sekä vaatia reilumpia pelisääntöjä maailmankauppaan. Tämän pidemmittä puheitta toivotan kaikille rauhallista YK:n päivää.

Johanna Sumuvuori